Tuiki, tuiki tähtönen

Meillä suosituin laulu tällä hetkellä on Tuiki, tuiki, tähtönen, minkä neito oppi ilmeisesti Fröbelin Palikoiden dvd:ltä. Lieneekö sitä laulettu myös brittikerhossa, sillä laulu sujuu myös englanniksi: Twinkle, twinkle little star.

Viime blogissa mainitsemani flunssakierre vain paheni lokakuun ja marraskuun aikana. Monien vaiheiden jälkeen Venlan keuhkoputken tulehdus muuttui keuhkokuumeeksi ja vietimme Höchstin Lastenklinikalla muutamia päiviä. Sen jälkeen on tullut vielä muutamia tavallisia flunssia keuhkokuumeen jättämän sitkeän yskän lisäksi. Yskää hoidamme kotona höyryhengityslaitteen ja avaavan lääkityksen avulla. Pikku hiljaa alkaa helpottaa!

Varpaaseen laitettiin pulssi- ja happimittari. Näytti ihan jouluvalolta :)

Syyslomamatkamme Venetsiaan oli lähes tautivapaa, ja erittäin onnistunut! Ajoimme ensimmäiseksi yöksi Füsseniin Saksan ja Itävallan rajalle. Seuraavana päivänä matkasimme Itävallan halki Italiaan ja Padovaan, jossa meillä oli vuokrattu huoneisto. Padovasta menimme junalla Venetsiaan, mikä oli sekä edullista että kätevää. Junia meni yhtenään ja matka-aika oli 20-30 minuuttia. Matkaseurana meillä oli ystävä Suomesta, ja aivan sattumalta tapasimme ystävämme Englannista Venetsiassa yhtenä päivänä! Tai tapaaminen oli sovittu, mutta sattumaa oli se, että he olivat reissussa aivan samaan aikaan! Venetsia oli henkeäsalpaava, käsittämätön. Sinne täytyy vielä joskus päästä uudelleen. Mies sai hyvää bodausharjoitusta, kun kantoi rattaita rappusia ylös ja alas vähän väliä, kun ylitimme vesistöä. 

Takaisin kotiin ajoimme Sveitsin halki, missä myös yövyimme Venlan kummin luona. Liikenne sujui aivan loistavasti kaikkialla muualla paitsi Saksassa. Mennen tullen seisoimme tai matelimme ruuhkissa, ja matka-aika venyi tunneilla. Venla onneksi on tottunut matkaaja, ja Pikku Kakkosen, kirjojen ja päiväunien voimalla jaksaa istua autossa. Pidämme taukoja yleensä kahden tunnin välein, mikä on matkoilla osoittautunut hyväksi systeemiksi.

Menneenä viikonloppuna piti kiirettä! Lauantaina olivat Suomi-koulun myyjäiset Darmstadtissa ja sunnuntaina Frankfurtin suomalaisen seurakunnan myyjäiset. Lisäksi oma kaupunkimme järjesti nelipäiväiset joulumarkkinat. Pian tulevat brittikerhon joulujuhlat ja Suomi-koulun joulujuhlat. Kovin tässä joulufiilikset jo ovatkin, Ikeasta hankittu kuusi odottaa sängyn alla ja Ikean ruotsalainen, valmiiksi paistettu kinkku on pakkasessa! Joulun olemme kolmistaan kotona, ja välipäivinä tapaamme ystäviämme, jotka viettävät joulun ajan myös täällä. Mutta sitä ennen on vielä muutamat joulumarkkinat koluttavana!

Matkailua, muutoksia, flunssaa ja tyttöi, poikii

Edeltävästä blogista onkin vierähtänyt tovi....

Aiemmin kirjoitin, että kesä ei tahdo tulla millään. No, sitten kun se alkoi tulla, tuli se totisella tohinalla eli päästiin taas reiluihin 30 asteen lukemiin. Tuntuu olevan vähän on-off tämän vuoden säät. Nyt syyskuun lopulla nautimme edelleen lämmöstä, jota riittää yli 20 asteen ainakin vielä seuraavaksi kymmeneksi päiväksi ennusteen mukaan - eli siis vielä lokakuun puolelle!

Heinäkuun lopulla matkustimme Suomeen. Kokonaisuudessaan matka kesti nelisen viikkoa. Löysimme uuden reitin: koti - Travemünde, josta iltalaivaan - Malmö, jossa aamuvarhaisella - Ruotsin läpi ja taas iltalaivaan kohti Suomea. Todella vaivaton ja neiti oli aivan intopiukkana laivoilla, vaikka siellä emme sen kummemmin muuta tehneet kuin nukkuneet. 

Juutinrauman silta aamukuudelta

Suomessa olimme noin viikon Kouvolan isovanhemmilla ja tapasimme miljoonatriljoona ystävää, tuttua, kaveria, entistä naapuria ja naapurien lapsia ja lapsenlapsia. Hauskaa oli, mutta väsyttävää kyllä myös. Luksusta oli se, että pääsimme miehen kanssa J.Karjalaisen konserttiin ja elokuviin tuosta vain, kun lastenhoitajaa ei tarvinnut kaukaa eikä kauan etsiä. Kouvolassa vietimme myös Venlan ennakkosynttärit, joilla hulinaa riitti! Neiti sai niin paljon uusia ystäviä isovanhempien pihapiiristä, ja joka aamu hän kovasti odotti "Tyttöä" ulko-ovella.

Mustikkametsässä

Toiseksi viikoksi olimme vuokranneet oikein kesäparatiisin Karjaalta. Pieni, punamultamökki, jossa oli mahtava puutarha kesäkeittiöineen. Sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Vieraita riitti meille sinnekin, mutta ehdimme kyllä Fiskarsin ja Tammisaaren leikkipuistoihin sekä kylmästä tuulesta huolimatta heittämään talviturkin meressä. Loppulomaksi siirryimme vielä hääjuhliin  ja tapaamaan ystäviä Turkuun, mistä sitten lähdimme laivaan ja kohti kotia.

Suomen aika oli mahtavaa kielikylpyä neidille. Hän alkoi puhua kokonaisia, jopa kolmesanaisia lauseita suomeksi. Sanavarasto kehittyi ihan huimasti!

Kotona meitä odottivat megahelteet ja 2-vuotissyntymäpäiväjuhlavalmistelut. Piti miettiä tarjoilut uusiksi, koska juhlapäivänä oli lämpöä huimat 37,5 astetta eikä pöytään uskaltanut juuri maitotuotteita tai vastaavia tuoda. Juhlat menivät kuitenkin hyvin eikä kukaan pyörtynyt nestehukan tai muun vuoksi eikä tiettävästi saanut ruokamyrkytystä.

Olimme jo pitkään puhuneet siitä, että tutista pitäisi päästä eroon, sillä sen tippuminen sängystä ja sen noukkiminen piti meitä tasaisin väliajoin hereillä. Tutti meillä oli vain nukahtamiskäytössä eli todella vähän Venla tuttia tarvitsi. Tutista irroittautumisessa vähäinen käyttö ei juurikaan näkynyt. Itkuisia ja valvottuja olivat yöt, ja kokonaisuudessaan tähän meni noin puolitoista viikkoa. Sanoimme, että tutit annetaan vauvoille, ja sitten, kun neiti oli niin reipas, niin vauvat lähettivät hänelle lelun palkinnoksi. Tämä lelu oli suosikkihahmo Peppa Pig, Pipsa Possu. Se on nyt unileluna sängyssä. Tutin tilalle tulivat useiden unilelujen lisäksi uniräsy ja univalo sekä unimusiikki. Aikamoinen operaatio iltaisin, kun kaikki pitää olla kohdillaan, mutta jos sillä saadaan yöt sujumaan, niin mikäs siinä. Samoihin aikoihin sijoittui myös siirtyminen pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn, mistä hän on ollut kovin mielissään, koska sieltä pääsee itse pois. Hankimme siis huoneen ovelle portin, jotta öiset mahdolliset kävelyretket jäävät huoneen sisäpuolelle.

Musiikkikoulussa olemme taas aloittaneet. Ryhmä on nyt vähän isompi, mikä on kivaa, koska viime kesänä meitä oli enää 2-3 äiti-lapsi -paria siellä. Ja Suomi-koulukin jatkuu, vaikka olimme jo vähän asennoituneet välivuoteen. Dornbuschista ei löytynyt tiloja, mutta Frankfurtin Bergen-Enkheimista, missä on jo entuudestaan Suomi-koulutoimintaa, saivat Kirput omat tilat. Ja opettajakin löytyi helposti. Kirput kokoontuvat noin kaksi kertaa kuussa lauantaisin siellä. Tämä toimii meille hyvin, ja matka-aikakin on sinne vain noin 20 minuuttia autolla.

Perjantaisin Venla käy brittiläisessä Little Angels -kerhossa täällä Oberurselissa. Vaikka välillä sinne jääminen on ikävää, niin itkut loppuvat heti, kun leikit alkavat ja äiti katoaa oven suusta. Kerhossa ulkoillaan, lauletaan, leivotaan ja askarrellaan. Lapset tapaavat klo 9 aamulla ja heidät haetaan yhdeltä. Viimeinen tunti kerhossa on "lunch hour" eli jokainen lapsi vie mukanaan eväsrasian, johon on kotona laitettu valmiiksi lämmitettävä lounas. Venlalla on tähän mennessä ollut hänen herkkujaan eli nakkeja, lihapullia, pastaa, porkkanaa, perunaa, suolakurkkua. Neiti itse kutsuu tätä kerhoa nimellä "tyttöi, poikii". Sitähän se on.

Liekö uusista harrastuksista johtuvaa vai mistä, mutta olemme olleet flunssakierteessä lähes koko syyskuun. Tai itse asiassa ensimmäinen flunssa kärsittiin jo Suomessa. Perusflunssan lisäksi Venla sai vauvarokon eli kolmen päivän kuumeen, joka olikin aika raju tauti! Kävimme jopa lastenklinikan päivystyksessä eräänä yönä, kun kuume nousi lähes 41 asteeseen. Mitäänhän muuta taudille ei voinut tehdä kuin antaa kuumetta alentavaa lääkettä, jotta juominen ja syöminen onnistuisivat. Tässä kuussa ei siis olla juuri muuta tehty kuin oltu omalla pihalla - onneksi on piha! - ja kotinurkissa.

Seuraavaksi odottelemme Kouvolan-isovanhempia tänne pitkäksi viikonlopuksi. Dadakin saa ylimääräisen vapaapäivän 3.10., kun vietetään Saksojen yhdistymisen päivää. 

Kesäkuu ilman kesää

Kesä antaa nyt odotuttaa itseään. Siis sellainen lämmin, helteinen kesä. Vettä on tullut kaatamalla lähes päivittäin ja melkein kolmen viikon ajan saimme kuunnella ja katsella mahtavia ja pitkiä ukkosmyrskyjä. Me säästyimme suuremmilta vahingoilta. Kellarin pyykkitupa ainoastaan tulvi hieman kerran ja digipoksimme pamahti rikki. Monella alueella on ollut vakavia tulvia, juomavesi on saastunut ja jopa ihmishenkiä on menetetty salamoiden takia. 

Hortensiat ovat tykänneet sadesäistä

Tulviva Rein-joki

Nyt onneksi sateet ovat hieman helpottaneet ja olemme jopa päässeet pihalle lähes päivittäin. Venla ei aluksi ollut ukkosista moksiskaan, mutta kun ne yltyivät todella hurjiksi, alkoivat ne pelottaa. Kova sade kauhistutti neitiä myös, etenkin autossa. Pihalla leikkimisestä, pallolla pelaamisesta, puutarhatöistä ja hortensioiden vieressä poseeraamisesta (äiti ottaa valokuvan) neiti pitää kovasti. Usein jo aamulla heti herättyään hän menee pihalle johtavien isojen lasiovien luokse ja pyytää "garden, garden".

Pahimmat uhmakiukut tuntuvat nyt jääneen taakse, ja meillä on taas reipas ja iloinen neiti. Suomi-koulun kevätjuhlasta saadussa todistuksessakin kehutaan Venlan aurinkoisuutta ja energisyyttä sekä touhukkuutta. Suomi-koulu meillä jääkin nyt tauolle, ellei Frankfurtin Dornbuschiin saada pienten Kirppu-ryhmää. Se riippuu lähinnä ilmeisesti siitä, saadaanko seurakunnalta tilat ja löytyykö opettaja. Venla viihtyi Suomi-koulussa loistavasti ja viimeisen kerrankin jälkeen autossa vilkutti puolen matkan ajan "hei hei, koulu". Joka tapauksessa sitten, kun Venla täyttää kolme vuotta, aloitamme Frankfurtin puolella seuraavaksi isompien ryhmässä. Sinne pääsemmekin suoraan kotiovelta U-junalla. Vähän ennen juhannusta vietettiin muuten isoja Frankfurtin Suomi-koulun 40-vuotisjuhlia lähes 200 vieraan voimin!

Musiikkikoulua meillä on vielä kerta jäljellä, ja sitten alkaa loma. Koulu jatkuu elokuun viimeisellä viikolla. Neiti on vihdoin päässyt kiinni saksankielisiin lauluihin ja leikkeihin, ja leikkii niitä kotonakin innoissaan. Pahin ujostelu on nyt onneksi ohi. Viimeksi, kun ryhmään tuli tutustumaan uusi tyttö, Venla otti heti tyttöä kädestä kiinni, ja veti mukaansa piirileikkiin. Leikkitreffejä olemme jatkaneet niin leikkipuistoissa kuin vierailuilla ystävien luona lähikunnissa tai sitten tapaamme täällä meillä.

Laskin juuri tänään, että suomen kielisiä sanoja on tällä hetkellä käytössä noin 20, englannin kielisiä muutama vähemmän, ja saksan sanavarasto on pysynyt neljässä sanassa. Lauseista tulee ainoastaan "Se on...." -lauseet, mutta paljon se on sekin! Minä olen tällä hetkellä "Papa" ja isä on edelleen "Dada". Välillä olen tosin myös äeeti. Eilen kauppareissulla nauratti, kun pesuainepullon kyljessä olevan kaljupäisen miehen nähtyään neiti totesi ilahtuneena:"Dada!"

Vieraita on käynyt muutamia tässä kesän korvilla. Toukokuun lopussa olivat mummo ja ukki sekä isotäti ja isoserkku Kouvolasta täällä viettämässä kanssamme pitkää viikonloppua. 

Ukin kanssa hiekkalaatikolla pihalla.

Viime viikonloppuna taas saimme porvoolaisia ystäviä täällä pyörähtämään. Seuraavaksi odottelemme Sveitsin-kummin pikapyrähdystä, ja sitten onkin jo meidän vuoromme lähteä kyläilemään eli kohti kesä-Suomea. Toivottavasti siellä pääsemme uimaan, sillä sateiden ja viileiden ilmojen vuoksi olemme käyneet vain kerran läheisellä järvellä - ja silloinkin vain Venla uskaltautui uimaan!

Reissailua ja kevättohinoita

Kevätflunssista selvittyämme lähdimme viikonlopuksi Berliiniin huhtikuun puolessa välin. Kun ruuhkia eikä onnettomuuksia ollut moottoriteillä, sujui matkanteko leppoisasti ja joutuisasti.

Matka sujui mukavasti kirjaa lukiessa

Majoituksen otimme Potsdamista, Berliiniin kupeesta, ihanasta vanhasta pensionaatista. Näin tulimme tutustuneeksi sekä pääkaupunkiin että hurmaavaan Potsdamiin (jossa oli muuten ihan mielettömän monta kenkäliikettä!!!). 

Pensionaattimme Potsdamissa

Olimme pitkään miettineet, että pitäisi käydä Berliinissä, ja nyt tuli eteen hyvä syy lähteä sinne, sillä siellä järjestettiin allergiamessut. Näitä Allergy and Free From -messuja on järjestetty Briteissä jo jonkin aikaa, ja nyt konsepti tuotiin mantereelle ensimmäistä kertaa. Todella hyvät erityisruokavalioiden messut, jossa valmistajat esittelivät tuotteitaan. Lähes joka pöydällä oli maukkaita näytepaloja, joita sai ohimennessään ottaa naposteltavaksi. Eniten taisi käydä Papin ja neidon suut - niiden, joilla ei tässä taloudessa ole allergioita tai erityisruokavaliota... Venlallakin parhaimmillaan oli toisessa kädessä sitruunamuffinssia ja toisessa suklaakakkua. 

Berliiniä tuli nähtyä monelta kantilta auton ikkunasta, sillä navigattorimme oli täysin hukassa, ja ajatti meitä messupaikan sijaan pitkälle itäisen Berliinin lähiöihin. Onneksi matkassa oli mukana vanhan ajan paperikartta, minkä avulla suunnistimme messupaikalle lähes Berliinin keskustaan. Berliinissä meitä hämmästytti autoilun leppoisuus - vaikka olimme siis todella ydinkeskustassa - ja muutenkin kaupungin rento meno. Potsdamissa taas viehätyimme niiden kenkäkauppojen lisäksi vesistöistä ja mahtavista, suurista puistoista. Voisimme hyvin kuvitella asuvamme Potsdamissa, jos työt sinne suunnalle meitä kuljettaisivat.

Välillä väsytti ja kiukutti

Muutoin huhtikuu meni touhotellessa leikkipuistoissa, tavatessa ystäviä sekä täällä meidän kulmilla että muualla Frankfurtin ympäristössä sekä tietysti musiikkikoulussa ja Suomi-koulussa. Musiikkikoulussa neiti onkin nyt vähän reipastunut ja saanut lisärohkeutta, kun opettaja, kaverit ja laulut ovat tulleet tutuiksi. Muutama saksan sanakin on sieltä tarttunut mukaan. Sanoja tulee edelleen pikkuhiljaa, ja jotkin sanat, joista tähän asti on ollut käytössä vain ensimmäinen tavu, ovat saaneet sanan lopun kuten 'koi', joka on nyt 'koira' (englanniksi woof woof). 

Vappua vietettiin täällä meillä suomalaisten kavereiden kanssa (+yksi argentinalaisvahvistus). Papi teki munkkeja 50 kpl ja minä simaa 8 litraa. Kaikki taisi mennä ja tilaus tuli jo seuraavalle vuodelle.

Toukokuu on täällä Saksassa ja meidän osavaltiossa mukava, sillä kirkollisia pyhiä on niin paljon, että lähes jokainen viikonloppu on pitkä viikonloppu. Tätä ensimmäistä pyhäviikonloppua lähdimme viettämään yhteen lempikaupungeistamme eli Metziin Ranskaan. Sinne on mukava noin 3,5 tunnin ajo, jos liikenne sujuu hyvin. Metzissä ei varsinaisesti ole mitään niin sanotusti ihmeellistä, mutta tuon yliopistokaupungin vehreys, leppoisa meno, Mosel-joki, kanavat ja hyvät shoppailut houkuttelivat meidät sinne jo toista kertaa - eikä varmasti viimeistä! Totesimme, että ei tarvitse lähteä kauas, kun pääsee jo aivan lomafiiliksiin. Venlan kohokohtia reissussa taisivat olla leikkipuisto ja karuselli, uusi pallo - pallot ovat niin suosiossa nyt! - sekä se, kun sai paluumatkan ihan lopuksi katsoa iPadiltä autossa Pikku Kakkosta. 

Uhmaikä alkaa nostaa päätänsä nyt päivittäin. Jarrut lyödään jaloista päälle kesken kävelyn, kun ei mennäkään sinne, minne neiti haluaisi. Rattaissa istuminen ei myöskään miellytä ja aika näppärästi hän jo osaa avata rattaidenkin remmit ja klipsut.

Siivousta, pääsiäistä ja muita kujeita

Must' on tullut, siivoushullu..... Siis neidosta. Eräänä aamuna löytyi pyllypyyhepaketti, ja sehän tarkoitti sitä, että piti alkaa siivouspuuhat. Ensimmäisenä hän siirsi syöttötuolinsa, jotta pääsi pesemään lattian siitä alta ja sitten seuraavana oli tuolin pesemisen vuoro. Tästä jatkettiin peilin pyyhkimiseen, kenkälaatikon kannen siistimiseen, ovet ja jopa keittiön kivilaattalattia saivat puhtoiset pinnat. Tämän pyyhkimisoperaation jälkeen alkoi raivoisa (!) likapyykkien laittaminen pesukoriin ja pesukorin kantaminen äidille, jotta voitaisiin mennä viemään ne kellarikerroksen pesutilaan ja koneeseen. Siisti neiti on muutenkin. Jos paidalle tulee syödessä hieman ruokatahroja, pitää ne putsata heti pois (hyvä niin!), ja sama pätee myös pöytään ja käsiin. Suu pyyhitään ruokailun aikana ja jälkeen.

Iskä rakensi hienon tarkkailu- ja aputornin. Nyt pääsee osallistumaan paremmin keittiöpuuhiinkin sekä tarkkailemaan keittiön ikkunasta kadun menoa. Tähän asti keittiöapulainen on ollut tomerana astianpesukoneen tyhjentämisessä. Hän kuulee jopa omaan huoneeseensa talon toiseen nurkkaan, jos koneen kansi avataan. Salamana apulainen syöksyy paikalle!

Pääsiäistä vietettiin yhteensä 13 hengen voimin. Meidän perhe oli flunssassa, mutta se ei menoa juurikaan haitannut. Päästiin jopa grillaamaan, vaikkei säätä edelleenkään nyt lämpimäksi voi sanoa. Tälläkin hetkellä pauhaa puuskittainen myrskytuuli. Mantelit ja kirsikat ovat jo täydessä kukassa, magnolia on puhkeamaisillaan kukkaan minä hetkenä hyvänsä, mutta ilma pysyy viileänä.

Myrskyn jälkiä pari päivää sitten

Neidin sanavarasto on taas tehnyt loikkauksen eteenpäin. Tschüss (hei hei), siellä, juice, kukkuu, pooootpotpot (leikkii kanaa) ja kakka kuuluvat vanhojen, jo opittujen out there, pupu, dada (isä) ja äiti -sanojen lisänä. Suurimman osan ajasta hän kyllä kuulostaa animaatiohahmot Minioneilta, ja välillä on naurussa pitelemistä, kun hän selostaa niin kovin jotain.

Pottahommia ollaan aloiteltu ja jatkettu, ja pari kertaa saatu tulostakin. Kova into olisi saada vaippa pois käytöstä kokonaan, ja siksi hän ei halua esimerkiksi aamuisin laittaa leggingsejä tai muita housuja jalkaan, koska ne vaikeuttavat vaipan poisottoa. Kovin omatoimisesti hän haluaisi vaihtaa sitten kuitenkin vaipan itselleen: hakee vaihtoalustan ja uuden vaipan sekä kosteuspyyhkeitä ja ryhtyy toimiin. Auttaa ei saa, kaikki täytyy tehdä itse.

Suurta iloa tuottavat nyt värikynät. Jos jossain vain vilahtaakin valkoinen sivu tai irtopaperi, lähtee neiti hakemaan välittömästi värikyniä, jotta voisi tehdä graffitinsa ja taginsä kirjaan tai paperille. Toistaiseksi suuremmilta seinämaalauksilta on vältytty.

Uusia tuulia

Uusia tuulia: olemme vihdoin löytäneet - ystävän avustuksella - lastenhoitajan! Miehen matkatyön vuoksi tälle olisi ollut jo kauan sitten tarvetta, mutta on vaikeaa löytää luotettavaa ja hyvää hoitajaa. Sellaista, jonka joku ehkä jo tietäisi ja tuntisi. Nyt meillä kävi loistava tuuri, sillä tämä hoitaja asuu samassa kaupungissa kuin me. Hän on reilu parikymppinen, suomalainen au pair, jonka työajat hänen isäntäperheessään mahdollistavat sen, että hän voi klo 10 - 15 välisenä aikana käydä hoitamassa muiden perheiden lapsia.

Hoitaja on ollut täällä meillä nyt kolme kertaa. Kaksi kertaa ikään kuin tutustumassa talouteen ja ennen kaikkea Venlaan, ja sitten yhden useamman tunnin kestävän pätkän. Bebellä ja hoitajalla synkkasi heti hyvin ja mamma sai lähteä menoilleen helposti ilman itkuja tai muita valituksia. 

Harmillista on vaan se, että tämä hoitaja palaa Suomeen toukokuun alkupuolella! Mutta päätimme miehen kanssa, että nyt käytämme häntä apuna niin paljon kuin vain on tarvis, koska sitten ei taas tiedä, mistä ja kenet löydämme seuraavaksi. Ehkä pääsemme jopa käymään elokuvissa joku ilta?

Venlalla oli puolitoistavuotishammaslääkäri muutama viikko sitten. Muuten meni hyvin, mutta suuta hän ei halunnut avata. No, lelun sai kuitenkin hammaslääkäriltä palkinnoksi reippaudesta....! Hampaista ovat nyt kaikki muut tulleet paitsi taaimmaiset poskihampaat.

Sateet ovat vihdoin tauonneet ja aurinko paistaa useammin. Tosin jäätävän kylmä viima pitää vieläkin sään raakana. Tänään kävimme ostamassa bebelle hiekkalaatikon takapihalle siinä toivossa, että nurmikko alkaisi olla jo melko kuiva, ja pääsisimme entistä enemmän pihaleikkeihin (ilman kurahousuja ja useita vaatekerroksia.

Viikonloppuna mama kävi omalla lomallaan Lontoossa tapaamassa ystäviä. Siellä kevät oli myös myöhässä. Papi taas pinkoi pikajuoksijana puolimaratonin huippuaikaan täällä Frankfurtissa. Venla sai nauttia kummivanhempiensa ja heidän lastensa seurasta sillä aikaa.

Pääsiäistä vietämme kotona. Saamme Raaseporista isovanhemmat, tädit ja serkut kylään. Toiveissa olisi grillauskelit aiempien vuosien tapaan, mutta uhkaavasti näyttää siltä, että bratwurstit täytyy käydä syömässä ravintolassa.

Aurinkoista ja leppoissa pääsiäistä!

18 kuukautta täynnä!

Tuutikki on ollut nyt menossa mukana 18 kuukautta! Ja menohan sen kuin kiihtyy. Energiaa napataan lisää välillä sohvalla lojumassa olevasta tietokoneen laturista: johdon pää laitetaan napaan, ja sitten taas mennään - yleensä tanssimaan tai piirtämään, pyöräilemään nelipyöräisellä tai räpeltämään jotain sähkölaitteita. Tai kinuamaan dvd:ltä Ti Ti Nallea, Noddya tai Maisyä.

Pari viikkoa sitten olimme reissussa Sveitsissä Venlan kummin luona. Automatkat menivät sujuvasti, tosin hieman iPadin ja Pikku Kakkosen avustuksella. Sveitsissä paistoi aurinko, joten pääsimme vähän ulkoilelmaankin ja käymään Bodenseen rannalla ihailemassa järven takaa näkyviä lumihuippuisia vuoria. 

Kummin luona ihan ykkösjuttu oli ehdottomasti perheen kolme kissaa, jotka kyllä kovasti ihmettelivät, että mikä tuo tuollainen pieni ihminen on, ja juoksivat karkuun.

Muutoin viikot menevät itse edestään. Tiistaisin musiikkikoulu, torstaisin Suomi-koulu, kaverivierailuja puolin ja toisin, leikkipuistoa ja kävelyretkiä. Lätäkkökävelyt ovat hauskoja!

Suomi-koulussa maalattiin torstaina sormiväreillä. Tässä Venlan ensimmäinen varsinainen taideteos:

Pihalla kukkivat nyt narsissit, krookukset, lumikellot ja pienet päivänkakkarat. Tulppaanit ovat nousseet, mutta kukkia ei vielä ole. Kevät tulee varmoin askelin, vaikka viime lauantainakin saimme kunnon lumipyryn ja öisin on ollut pakkasta.