maanantai 27. lokakuuta 2014

Vauvat ovat pop!


Ihan aina emme ole ihastuneita saksalaisten - tai ainakaan tämän alueen saksalaisten - käytökseen: jonoissa etuillaan, autojonoissa tehdään uskomattomia ohituksia, kaupoissa tönitään ja tukitaan kulkuväylät... Tuntuu, että asenne "Minä ensin" ja kyynerpäätaktiikka voittavat usein maalaisjärjen. Mutta Venlan tulon myötä olemme huomanneet, että vauvat sulattavat sydämet. Vauvat ovat pop! Tuntemattomat nuoremmat ja vanhemmat pysähtyvät kyselemään lapsen ikää ja nimeä ja onnittelevat lasta ja vanhempia, vaunuille annetaan tietä ja avataan ovia. Näin on käynyt muun muassa useammassakin ruokakaupassa, hisseissä, virastoissa ja julkisissa kulkuneuvoissa.

Vauvan myötä myös avautuu aivan uusi maailma. Kaupungin perhetyöntekijä kävi meillä kertomassa, mitä kaupungilla, seurakunnilla ja paikallisilla yhdistyksillä on tarjota lapsiperheille. Tekemistä ja tarjontaa on niin paljon, että on suorastaan valinnan vaikeus. Venlan kanssa päädyimme kahteen harrastukseen: marraskuun alussa alkaa jooga ja tammikuussa vauvauinti. Joogassa keskitytään äidin selkä- ja vatsalihasten treenaamiseen. Sosiaaliturva maksaa osallistumismaksusta osan, sillä täällä selkä-vatsa-jumppaa suositellaan kaikille synnyttäneille, jotta kuntoutuminen ja palautuminen synnytyksestä olisi mahdollisimman nopeaa ja onnistunutta. 


Jokainen uusi oberurselilainen saa tervetuliaislahjan. Kassin, jossa on tietopaketteja kaupungin palveluista lapsiperheille, hammasharja ja kylpyankka sekä kaupungin senioreiden kutomat tossut!

Perhetyöntekijä muistutti, että mikäli haluamme anoa Venlalle päiväkotipaikkaa, se pitäisi tehdä saman tien, vaikka hän menisi päiväkotiin esimerkiksi vasta kolmivuotiaana. Emme ole vielä edes ajatelleetkaan päivähoitoasioita! Mutta ilmeisesti on parempi tehdä paikkavaraus ja sitten perua se, jos paikkaa ei tarvitsekaan. Käytännössä päiväkodin valitseminen tehdään täällä siten, että ensin tutustutaan päiväkotivalikoimaan, valitaan viisi päiväkotia ja käydään heidän info-illoissaan, sitten käydään vielä tutustumassa päiväkodin toimintaan päiväsaikaan ja tämän jälkeen laitetaan ennakkohakemus vetämään. Ennakkohakemuksen perusteella saadaan tieto, mihin kahteen päiväkotiin olisi mahdollista päästä, ja tämän jälkeen tehdään lopullinen hakemus.

Lokakuun puolen välin aikoihin Venla tapasi kumminsa. Ensin tuli kylään kummitäti Sveitsistä ja viikkoa myöhemmin kummitädit Suomesta ja täältä Saksasta. Emme kuulu Saksassa mihinkään kirkkoon, joten varsinaisia ristiäisiä Venlalla ei ole ollut, mutta kummit halusimme Venlalle kuitenkin valita elämän matkakumppaneiksi. Venla-kahveja on juotu useammankin kerran ystävien ja tuttavien kanssa ja kortteja ja paketteja on tullut ovista ja ikkunoista! Kiitos kaikille! Venlalla on englanninkielinen vauvakirja "When the World Was Waiting for You" - tältä todella on tuntunut: Kun maailma odotti saapumistasi!


Lahjaksi saatu hauska vaippakakku

Osa korteista takan päällä



Eilen Venla-kahveille saapuivat entiset naapurimme ja Venlan poikaystävä Kai. Ensitapaaminen meni hyvin, vaikka toinen keskittyikin enemmän leluihin ja toinen isän olkapäällä makoiluun, kun mahaa kipristeli. 

Tällä viikolla ovatkin sitten edessä ensimmäiset rokotteet!







maanantai 6. lokakuuta 2014

Kiireinen syyskuu

Vihdoin elämä on hieman rauhoittunut ja on hetki aikaa kirjoitella Venlan ja perheen kuulumisia.

Syyskuun puolivälin maissa oli Venlan U3-tarkastus lastenlääkärissä. Näitä U-tarkastuksia on siis kuusi yhteensä ensimmäisen vuoden aikana. Painoa oli nyt noin 3,5 kg ja pituutta 54cm. Kovasti on tyttö venähtänyt, ja monet vaatteet ovat jo jääneet pieniksi. Tarkastus oli perusterveystarkastus, johon kuului myös lonkkien ultraaminen. Samalla varattiin aika lokakuun lopulle ensimmäiseen rokotukseen, jossa annetaan tetanus-, kurkkumätä-, polio-, hinkuyskä-, hepatiitti B-, hib- ja pneumokokkirokotteet sosiaaliturvaan automaattisesti kuuluvina. Lisäksi voi ottaa omakustanteisena rotavirusrokotteen. Tosin meille kerrottiin, että usein sosiaaliturva maksaa tuonkin rokotteen jälkikäteen.

Uuteen kotiin muutimme kaksi viikkoa sitten. Muuttolaatikot on lähestulkoon kaikki jo purettu ja tavarat alkavat löytää paikkansa. Venlalla on nyt oma huone, mutta hän nukkuu vielä jonkin aikaa meidän huoneessamme. Olemme todella tyytyväisiä uuteen kotiimme ja tuntuu, että olisimme olleet täällä jo pidempäänkin. Asumme pikkukaupunkimme keskustassa hiljaisella sivukadulla, ja tästä on mukava lähteä kävelyille ja kahviloihin. Venla nukkuu hyvin vaunuissa ja raikkaassa ulkoilmassa kävelyretkien aikana.

Mummo ja ukki olivat täällä vierailulla viikon verran. Touhua ja tohinaa riitti, kun Venla viihdytti isovanhempiaan - vai oliko se toisin päin? Isovanhemmille viikko täällä taisi olla myös varsinainen etelänloma, sillä lämpötilat hipoivat hellelukemia lähes koko viikon!

Tänään meille on tarkoitus tulla kaupungin perhetyön edustaja kertomaan kaupungin palveluista ja tarjonnasta lapsiperheille sekä toivottamaan tervetulleeksi uuden kaupunkilaisen. Aamun varhaisina tunteina hoksasin, että hänelle ei ole ilmoitettu uutta osoitettamme! Ja ainoa tapa olla häneen yhteydessä on luonnollisesti lankapuhelin (ja savumerkit...). Jätin vastaajaan viestin, mutta vielä en ole saanut vahvistusta, että viesti on kuunneltu. Saas siis nähdä, soiko ovikello tunnin päästä täällä vai vanhassa osoitteessa.

Venla harjoittelee kovasti pään nostamista ja viihtyy kummin huovuttamalla matolla.