Kiireinen on ilmeisesti ollut vuoden 2015 alku, koska viimeisin blogi on joululta! Varsinaisten joulupyhien jälkeen saimme siis Suomesta mummon ja ukin tänne sekä Maija-tädin ja Ossi-sedän loppiaisena. Loppiainen ei ollut täällä Hessenissä tosin pyhäpäivä, vaan normaali arkipäivä. Hieman kyllä jännitimme, miten ensimmäisen vierassatsin kanssa käy, sillä heidän tulopäivänään meillä oli kova lumimyräkkä, emmekä tienneet, olisiko Frankfurtin kenttä auki. Lento pääsi kuitenkin laskeutumaan ja vain vähän myöhässä.
 |
| Oberurselin vanhasta kaupungista |
Säät ovatkin vaihdelleet kovasti, sillä olemme saaneet nauttia myös jo +15 asteen lämmöistä. Sitä myötä myös siitepölykausi on alkanut.
Venlan fysioterapia on nyt tällä erää ohi. Emme olleet alkujansakaan kovin vakuuttuneita Vojta-terapiasta - ehkä siksi, että emme tienneet siitä riittävästi, menetelmät tuntuivat hyvin vierailta ja toisaalta fysioterapeuttikaan ei osannut meille kertoa (millään kielellä), mihin terapia perustuu ja mitä sen aikana tapahtuu. Kävimme siis uudestaan lastenlääkärillä kysymässä mitä voisimme tehdä, ja hän totesikin, että fysioterapiaa ei tarvita, sillä Venla on suoristunut ja käyryydestä ei ole enää merkkiäkään jäljellä.
Lauantaina aloitimme vauvauinnin neljän muun vauvan kanssa. Paikkana on vanhainkodin uima-allasosasto, ja se on meille kätevästi muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Pieni kulttuurishokki oli pukuhuoneiden puuttuminen tai lähinnä siis se, että pukeutumistiloja oli ainoastaan yksi eli sama tila sekä miehille että naisille! Uinti kesti nyt ensimmäisellä tutustumiskerralla 20 minuuttia ja jatkossa puoli tuntia. Yhteensä kertoja on kymmenen. Uinnin alussa lauletaan tervetulolaulu, jossa toivotetaan kukin vauva vuorollaan tervetulleeksi ja lopuksi lauletaan lähtölaulu. Venla näytti viihtyvän hyvin vedessä, joka itse asiassa tuntui aika viileältä. Uinnin jälkeen hänelle maistui uni! Kuorsaus vain kuului sohvan nurkasta viltin alta.
Venla muuten haluaa usein jotain kasvoilleen, jotta saa unen päästä kiinni. Iltaisin ehdoton nukahtamiskaveri on Chloe-nalle. Tässä kuvassa hän nukkuu Maija-tädin tekemän kirjan alla! Toki varmistamme aina, että hän pystyy hengittämään esteettömästi, ja nukahtamisen jälkeen otamme kasvoilla olevan nallen tai sideharson pois.
Vitsailemme, että Venlan posket ovat katumme leveimmät. Hän himoitsee etenkin bataattia ja hänen kasvoilleen nousee leveä hymy ja kädet ja jalat alkavat viuhtoa kovaa vauhtia, kun kysymme ruoka-aikaan, haluaisiko hän bataattia. Yleensä bataatin sekaan sekoitamme sekä porkkanaa ja / tai perunaa. Luumu-päärynä-sosetta olemme myös maistelleet. Mutta bataatti on ehdoton suosikki. Tänäänkin hän oikein nautiskeli jokaista lusikallista. Ilmeet olivat kuin aikuisella, joka nauttii vaikkapa suklaapalasesta suussaan. Yritämme myös rohkaista Venlaa juomaan vettä, mikä ei hänen suunsa mukaista oikein tunnu olevan. Ostimme kahvamukin, ja sitä hän käyttää kyllä yllättävän hyvin! Tänään illalla kokeilimme velliä, mutta se ei ainkaan nyt ensi yrittämällä tuntunut maistuvan. Venla on nyt keksinyt, miten babysitteri toimii eli miten sen saa keinumaan. Tämä tekee syöttämisestä sotkuista, sillä hän luonnollisesti haluaa keinutella samaan aikaan kuin syödä. Syöttötuolissa Venla ei oikein vielä pysty istumaan, joten iskä saa edelleen hoitaa aina vain kasvavia pyykkivuoria. Venla saa muuten aika kovat vauhdit itselleen tuossa sitterissä! Muita uusia opittuja taitoja on muun muassa tutin ottaminen pois suusta ja sen laittaminen takaisin suuhun omin käsin.
Yöt menevät lähes poikkeuksetta yhden varikkopysähdyksen taktiikalla. Noin viiden - puoli seitsemän maissa hän ilmoittelee itsestään ja haluaa maitotankkauksen. Sen jälkeen uni maistaa yleensä noin parin tunnin ajan vielä. Nukkumaan menorituaaleihin olemme nyt ottaneet iltasadun lukemisen. Vielä ei taida olla ymmärrystä Nalle Puhin tai Kaislikossa suhisee -kirjojen sankareiden seikkailuista, mutta lapselle ei kai voi koskaan lukea liikaa, olkoon hän minkä ikäinen tahansa.
Eilen olimme kylässä Weinheimissa, missä asuu tuttavaperheemme. Heillä on reilun vuoden ikäinen poika. Venla nauttii siitä, että on ihmisiä ympärillä ja tarkkailee uteliaana muita lapsia. Huomenna on treffit Kai-ystävän kanssa, kun menemme kärrykävelylle ja kahvilaan. Kai (3 kuukautta) vanhempana herrasmiehenä antaa hyviä vinkkejä paikalliseen vauva-sceneen: mitä kaikkia harrastuksia on tarjolla ja mistä saa parhaat vaipat ja vauvaruoat.
