Äitiyspakkaus

Perjantaina posti-Pate toi reilun kymmenkiloisen paketin! Lähettäjä oli ihana ystävä Sveitsistä, joka kasasi meille äitiyspakkauksen Tuutikin alkutaivalta varten. Ja lisää on kuulemma tulossa! Muun muassa tällaisia ihanuuksia paketti sisälsi: 

Tässä sitä nyt ollaan pää pyörällä näiden suloisten vaatteiden kanssa - miten pieni sitä ihminen voikaan olla, kun vaatteet ovat niin minimaalisia!

Yövalvomisia

Klo 2.32 

Ensimmäinen varikkopysähdys (=vessa).

Klo 3.43

NÄLKÄ! Maha kurnii. Yritän olla huomioimatta sen, sulkea silmät ja jatkaa jo kerran keskeytyneitä unia. Silmät suljettuina käyn mielessäni läpi jääkaapin sisältöä. Tekee mieli kaikkea.

Klo 3.48

Jääkaapilla. Skannaan kaapin sisällön: vadelmakakkua, jugurttia, leipää, vadelmakakkua, juustoa, vadelmakakkua. Järki sanoo kuitenkin, että on syytä jättää vadelmakakku väliin ja ottaa mieluummin pari paahtoleipää ja tuoremehua.

Klo 4.34

Toinen varikkopysähdys (=vessa). Matkalla takaisin makuuhuoneeseen nenästä alkaa tulla verta. Takaisin vessaan. Kylmä, koho, kompressi? Ei, mitäs siellä partiossa opetettiinkaan nenäverenvuodon tyrehdyttämisestä?

Klo 4.45

Takaisin vuoteeseen. Uni ei tule, mutta ilmeisesti nukahdan, koska...

Klo 6.10

Naapurin lapset herättävät kiljumisellaan.


Kyllä nämä yövalvomiset alkavat jo paljon, paljon ennen lapsen syntymää. Ehkä tämä on luonnon - ja naapureiden - tapa valmistaa tulevaan?

10 viikkoa!!!

Kätilö kävi tänään laittamassa teipit selkääni, jotta etenkin yölliset selkäkivut helpottuisivat. Oikein sai valita teipin värin - pinkkiä tietenkin. Jos teipit tuntuvat auttavan, viikon päästä laitetaan uudet teipit näiden vanhojen tilalle. 

Samalla katsastettiin Tuutikin tämänhetkinen tilanne, ja kätilö totesi, että voi hyvinkin olla, että jo 10 - 11 viikon päästä Tuutsa näkee päivänvalon. Oikein hätkähdin, että 10 viikkoako tässä enää mahdollisesti pallomahaa kasvatetaan?! Tuttipullot valitsematta! Tutit hankkimatta! Kaikki kesken! Tällä hetkellä näyttää nimittäin siltä, että päädytään tekemään keisarinleikkaus istukan väärästä sijainnista johtuen. Leikkauksen ajankohta olisi siis noin elokuun puolivälissä. Mutta tilannetta seurataan tietenkin tarkkaan, ja seuraava ultra 10.6. kertoo taas lisää tilanteen kehittymisestä. 

Hidas elämä hidastuu nyt entisestään. Kätilö käski nauttimaan tästä lepoajasta, katsomaan paljon leffoja ja lukemaan kirjoja, sillä nyt on mahdollisuus nähdä elokuvat alusta loppuun keskeytyksettä tai lukea kirjoista enemmän kuin muutama lause kerrallaan. Pian ei tähän aikaa olisi. Onneksi odottamassa onkin useampi uusi dvd, mm. Saving Mr. Banks. Ja ainahan voi ottaa kertauksena kevyen yhdeksäntuntisen Sissi-elokuvien tai Skärgårdsdoktornin parissa. Saksan tv-tarjonta on varsin onnetonta, mutta nyt vielä tietenkin voi seurata jääkiekon MM-kisoja sekä kesäkuun puolella sitten jalkapallokisoja Brasiliasta. Ehkäpä keskeneräinen ristipistokin valmistuu pian.

Kasvamme

Tänään kävimme 25. viikon ultrassa. Tuutsalla menee vahvasti. Tyttö kasvaa käyrien mukaisesti, painoa on tällä hetkellä noin 600g. Varovainen ennuste syntymäpainostakin saatiin - paino tulee olemaan todennäköisesti vähän reilu kolme kiloa. Tarkalleen tietysti tässä vaiheessa lääkäri ei vielä osannut sanoa, mutta vähän suuntaviitoitusta siihen, onko Tuutikki tuhti emäntä vai siro sirpakka. Ultrakuvan mukaan notkeutta Tuutsalla riittää (kuten isällään, joka pystyy tekemään spagaatin...)!

Viime päivinä olen iloinnut siitä, että Tuutikki on vilkas päivisin ja rauhallisempi öisin. Olisipa tämä pysyvä olotila ja Tuutsan rytmi syntymän jälkeenkin, mutta taitaa olla toiveajattelua.... Välillä, jos masussa on kovinkin hiljaista (harvoin, mutta joskus), olen huomannut, että musiikki pistää Tuutikin liikkeelle. Etenkin Britannian vuoden 2012 X-Factorissa kilpailleella Ella Hendersonilla on tapana saada tyttö tanssimaan.

Maha alkaa olla jo jonkinmoinen, kuten kuvasta näkyy!

Viime viikonloppuna saimme vieraaksi Maija-tädin ja Ossi-sedän, jotka kävivät nyt ensimmäistä kertaa täällä Oberurselissa. Lauantaina ajelimme Rein-joen rantoja linnoja bongaillen ja mahtavasta kesäsäästä nauttien. Vierailimme Stolzenfelsin linnassa Koblenzissa. (http://www.schloss-stolzenfels.de/)

Lisäksi teimme paikallisella kirpparilla hieman löytöjä...

...ja löysimme eBaystä auton turvaistuimen ja telakan, johon istuin kiinnitetään.

Arki helpottuu

Muutto maasta toiseen on teoriassa hyvin yksinkertaista: tavarat kasaan ja muuttofirman kyytiin, asunnon siivous, lento kohdemaahan, tavaroiden vastaanotto ja asettautuminen kodiksi. Käytännössä muutot ovat paljon monimutkaisempia. Uusi kulttuuri, uudet tavat, ehkä uusi kieli, uudet ihmiset ja maiden erilaiset käytännöt tuovat haasteita eteen lähes joka päivä. Itse olen huomannut, että menee noin vuosi ennen kuin omat arkirutiinit alkavat muodostua ja arki helpottua. Esimerkiksi kaupassa käynti ei enää ole seikkailu ihmemaahan, vaan jo kauppalistaa laatiessa tietää, mistä kaupasta saa mitäkin, mistä löytyy esimerkiksi gluteenitonta leipää, miltä lähikaupan hyllyltä ja millaiseen pakettiin pakattuna löytyy vaikkapa hiivaa ja mitä tuotteita uudesta kotimaasta tai -kaupungista ei vain kertakaikkiaan löydy. Nyt reilun 16 kuukautta täällä Saksassa asuttuamme tiedämme muun muassa, että Edeka-ketjun kaupasta saa suomalaisia mustikoita vastaavia kanadalaisia mustikoita - Suomi-ystävän vihje! - ja että kermaviilin voi helposti korvata tuorejuustolla, mikäli mieli tekee "Mamman marjapiirakkaa". Parhaat ja tuoreimmat vihannekset taas löytyvät Lidlistä tai Aldista, kun ostokset hoitaa heti aamusta. Paikallinen expaattiyhteisö ja esimerkiksi Facebookin expaattiryhmät ovat arvokas tuki ja apu arjessa. Toki paikallisetkin auttavat - ainakin meidän ihanat naapurit - mutta joskus on helpompi kysyä jotain asiaa toiselta suomalaiselta, sillä hän yleensä tietää heti, mitä tarkoitan. Yksin ei ole tarvinut pulmien kohdatessa vielä koskaan olla.

Arkea helpottaa meillä tulevaisuudessa myös palkkaamamme kotiapu. Täällä on yleistä, että kotona käy siivooja, joka tarvittaessa auttaa muissakin kodin puuhissa. Halpaa työvoimaa kun on tarjolla paljon. Meille siis tulee kaksi kertaa kuukaudessa neljän tunnin ajaksi Biljana auttamaan lähinnä siivouksessa, sillä mahan kasvun tuomat selkäsäryt estävät moppaukset ja imuroinnit. Mies taas on tyytyväinen, ettei pitkien työpäivien ja työreissujen jälkeen tarvitse ryhtyä siivoamaan. Biljanan löysimme paikallisten suomalaisten suosittelemana.

Monet Suomessa ovat olleet huolissaan siitä, miten selviämme arjesta Tuutikin synnyttyä, kun suku ja monet ystävät asuvat Suomessa ja miehellä on varmasti jatkossakin jonkin verran työmatkoja. Itse olen luottavainen, että selviämme kyllä. Vaikka asuisimme Suomessa, tilanne olisi oikeastaan ihan samanlainen. En usko, että sukumme asuisi naapurissamme tai että työmatkat vähenisivät - pitenisivät ehkä, koska lentomatkustamiseen kuluisi enemmän aikaa. Ehkä en osaa ennakoida kaikkia niitä tilanteita, missä lisäkädet olisivat avuksi, mutta toisaalta mielestäni tällaista ei kannata etukäteen murehtiakaan. Otetaan asia kerrallaan ja tilanteet sellaisina kuin ne eteen tulevat. Mietitään ratkaisuja ongelmiin, kun ja jos on minäkin hetkenä tarve. Tukena ja esimerkkinä meille täällä on lukuisia suomalaisia pienten lasten äitejä ja isiä, joilla perhetilanne on kutakuinkin samanlainen kuin meillä. Apua saa aina.

Tschüss, Dozent Ivanov - Hallo! jumppapallo

Eilen oli viimeiset pianotuntini ja aika siis sanoa Dozent Ivanoville 'Auf Wiedersehen!'. Haikeaahan se oli, sillä tunnit ovat olleet kertakaikkisen loistavia. Toivottavasti monet saavat Ivanovin vielä opettajakseen. Tuutikki oli innoissaan koko pianotunnin ajan ja toimi rytmiryhmänä mahassa hyppien ja pomppien. Saas nähdä, kasvaako hänestä Robbie Williams -fani, sillä hänen 'Angels'-kappalettaan Tuutikki on saanut nyt viime aikoina kuulla harjoiteltavan. Jatkuvana haaveenani on saada akustinen piano, mutta tällä hetkellä täytyy tyytyä digi-Roltsu-Rolandiin. Ja parempihan se on kuin ei mitään!

Kirjoittelen tätä tekstiä jumppapallon päällä istuen. Oiva apu kipeään häntäluuhun ja etuosan kiristyksiin! Tasapainoa piti aluksi hakea muutama tovi, mutta nythän tämä jo sujuu. Tarrapohjatossut pitävät jalat hyvin paikoillaan. Aluksi pelotti, että poksahtaako pallo, mutta ainakin ohjeiden mukaan vielä reilu 50 kiloa on kasvunvaraa, kun maksimipaino pallon päällä istumiseen on 120 kg. Mitenkähän nuo ristipistot mahtavat tämän päällä onnistua...? Meneillään on pitkään kestänyt projekti, jonka yritän saada valmiiksi ennen Tuutikin tuloa. 

Kotimaisemia Chesterin-ajaltamme 

Atschiuuu!

Sää on ollut tänä keväänä enemmän kuin mahtava täällä Frankfurtin alueella. Olemme saaneet paistatella auringossa jo pitkään ja hellerajatkin ovat ylittyneet jo useamman kerran. Toivottavasti aurinko vaikuttaa myös Tuutikkiin siten, että hänestä tulisi aurinkoinen lapsi. Kesän lapsi ainakin kuten vanhempansa.

Hyvällä säällä on tietysti myös kääntöpuolensa, kun on siitepölyallerginen. Antihistamiineja ei saa ottaa, joten nenäkannu suolavesineen ja astmalääkkeet ovat jokapäiväistä rutiinia. Ilmanpuhdistin pörisee iltaisin, ja päivällä yritetään pitää ovia kiinni se, mitä voidaan. Sen lisäksi, että yöt ovat jo vessa- ja ruokataukoineen rikkonaisia, ja kokonaisia yöunia ei ole juurikaan tämän vuoden puolella tullut, niin tuhiseva tai verta vuotava nenä ei varsinaisesti tilannetta paranna. Edelleen odotan sitä naistenlehtien "raskauden hehkeys"-aikaa alkavaksi... Onkin useasti käynyt mielessä, miten vähän puhutaan raskausajan kaikenlaisista vaivoista (esimerkiksi outoihin paikkoihin tulevista suonikohjuista) tai vaikkapa juuri tuosta yövalvomisesta. Netin keskustelupalstoilta kyllä sitten löytyy tarinaa jos jonkinmoista. Vai olenko vain osannut välttyä näiltä tarinoilta, kun asia ei ole ollut aiemmin ajankohtainen?

Tuutikilla onneksi virtaa riittää - tai ainakin sambakarnevaalit tuntuvat jatkuvan iltaisin ja öisin - vaikka itsellä tuntuu välillä kroppa hyytyvän!