Joogailua

Tuon meidän hieman yli kahdeksankiloisen kahvakuulan nostelu ja kantaminen vie kyllä mehut selästä. Akupunktiota on nyt kolme kertaa takana sekä teippauksia, jotka ovat avanneet pahimmat lukot. Akupunktion jälkeen on ihanan raukea olo, kun tuntee lihasten rentoutuvan ja kramppien lähtevän. Lisäksi jokaviikkoinen jooga on auttanut kovasti vahvistamaan selän ja vatsan lihaksia sekä tuonut liikkuvuutta koko keskivartaloon ja hartioihin. Joogatunnit ovat paikallisella kansalaisopistollamme, minkä lisäksi harrastan nettijoogaa yoogaia.fi -sivuston kautta. Tunneille, jotka ovat joko Hong Kongissa, Lontoossa tai Helsingissä, voi osallistua joko livenä tai sitten katsoa tallenteita. Tunnit käsittävät muun muassa joogaa, venyttelyä, rentoutusta, pilatesta ja putkirullausta. Lisäksi selkä- ja niskatunnit ovat olleet loistavia. Tuon seuraavan nettiosoitteen kautta pääsee kokeilemaan tätä ihanuutta viikoksi ilmaiseksi! https://fi.yoogaia.com/?referral=XVR5DFAF5YW6 Todella mahtava tapa hoitaa kehoa kotona viikottaisten joogatuntien lisäksi tai korvikkeena, jos tunnille ei ole päässyt. Sopii paremmin kuin hyvin juuri kotiäideille! Itse teen harjoituksia lähinnä silloin, kun Venla on käynyt yöunille, mutta joskus otan 15 minuutin tai 20 minuutin tallenteen ja Venla seuraa vierestä, kun mamma joogailee tai venyttelee. 

Reikiä nolla!

Hessenin osavaltiossa on aloitettu uusi kampanja, jolla pyritään siihen, että lapsille ei muodostuisi hammaslääkäripelkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi totutetaan hammaslääkärissä käyntiin jo heti vauvasta alkaen. Ensimmäinen tarkastus ja käynti on 6 kuukauden iässä ja siitä eteenpäin tarkastuksissa käydään puolen vuoden välein. Hammaslääkärimme selitti, että Saksassa lapset viedään usein hammaslääkäriin vasta sitten, kun heillä on hammassärkyä. Jos ensimmäisellä käyntikerralla pistetään puudutuspiikkejä, vedetään hampaita pois ja porataan, on aivan varmaa, että hammaslääkäripelko saadaan synnytettyä. Niinpä mekin sitten kävimme näyttämässä noita kahta uunituoretta alahammasta hammaslääkärille.

Hammaslääkärin valinta oli meille helppo, sillä valitsimme Venlalle saman hammaslääkärin, jolla me vanhemmat käymme. Koska hammaslääkäri oli mennyt juuri äskettäin naimisiin, en muistanut hänen uutta sukunimeään. Ehdotinkin hänelle, että silloin, kun selitän Venlalle, että "tämä on sinun hammaslääkärisi, jonka nimi on...", voisinko käyttää sukunimen sijaan hammaslääkärin etunimeä ja etuliitettä Frau (rouva), mikä täällä on maan tapa. Olisittepa nähnyt hänen ilmeensä! Sanoin tietäväni, että etunimen käyttö ei ole kohteliasta, mutta että meitäkin saa kutsua etunimellä, koska sukunimemme on saksalaisille vaikeaa lausuttavaa. Syvä hiljaisuus laskeutui huoneeseen ja mietin kuumeisesti, miten paikkaan tilanteen, koska selkeästi olin rikkonut normeja. Sanoin sitten, että voin kutsua häntä vain Frau Hammaslääkäriksi, niin se on ehkä kaikille helpointa. Näin saatiin tämä kipeä tilanne ratkaistua! Hassua tässä koko jutussa mielestäni on se, että tunnemme hammaslääkärimme jo kahden vuoden takaa, hän on meitä nuorempi, juttelemme aina käynneillä kaikenlaisista asioista ja asiakassuhteemme on hyvinkin epämuodollinen. Esimerkiksi eilen sanoin Rouva Hammaslääkärille, että Venla on välillä varsin itsepäinen suomalainen nuori nainen, mihin Rouva Hammaslääkäri vastasi: "Aivan kuten sinäkin!" ja nauroimme asiaa. No, loppujen lopuksi tarkastuksen jälkeen lääkäri sanoi: "Niin, sinä olet siis M.... ja tämä on Venla. Minä olen Majke." Silti taidan kutsua häntä Rouva Hammaslääkäriksi tästä eteenpäin, koska se lienee luontevinta meille kaikille. Ja toisaalta, täytyyhän meidän alkaa opettaa Venlalle saksalaisia tapoja ennemmin tai myöhemmin. Ei hän voi alkaa kutsua ihmisiä etunimeltä, vaikka se meille suomalaisille niin luontevaa onkin.

Joka tapauksessa tästä pienestä aiheuttamastani episodista huolimatta käynti meni hyvin. Venla, joka parhaillaan käy läpi lievää vierastamisvaihetta, antoi jopa lääkärin koskea suuhunsa ja silittää poskeaan. Taisi hymykin irrota vielä ennen lähtöä. Seuraava käynti siis loppukesällä elo-syyskuussa.

Kevät on tullut!

Kevät on todella jo tullut! Tänään istuimme kahvilan terassilla Venlan Kai-ystävän ja hänen äitinsä kanssa. Auringossa oli suorastaan kuuma, ja taisi kotipihan lämpömittarikin näyttää jo +16 asteen lukemia. Vielä ei tosin ilma itsessään ole lämmin ja varjossa on hyvinkin viileää. Pitkät, valoisat illat ovat ihania! Vasta seitsemän jälkeen tulee pimeä.

Kain äiti kyseli jälleen kerran, mille kaikille kursseille ja ryhmiin olen Venlan kanssa ilmoittautunut nyt loppukevääksi. Hän käy erilaisissa ryhmissä maanantaisin, keskiviikkoisin ja kahdessa eri ryhmässä perjantaisin. Tiistaisin ja torstaisin on "isovanhempien tunti", kuten hän isovanhemmilla vierailua nimittää. Täällä todella on valinnan varaa, ryhmää ja kurssia joka lähtöön: leikkiryhmiä, keskusteluryhmiä, musiikkikoulua, vauvauintia; yksikielisiä, kaksikielisiä, vieraskielisiä. Kansainvälisen Expat Babies -ryhmän jäsenet tapaavat muun muassa puistoissa, leikkikentillä, ravintoloissa ja uimahalleissa. Suomalaisvanhemmat ja -lapset kokoontuvat keskiviikkoisin seurakunnan Muksulassa. Me Venlan kanssa olemme edelleen tyytyneet lauantaiseen vauvauintiin ja epäsäännöllisen säännölliseen kahvitteluun ystävien kanssa. Tämä saksalainen ystäväni totesikin, että hän on aivan uupunut tästä viikko-ohjelmasta, mutta kokee nämä harrastukset tärkeiksi, jotta hän itse verkostoituu ja että Kai oppii sosiaalisia taitoja. Tuntuu, että tämä viikon ohjelmointi on paikallisille tärkeää, vissiinkin sitä kuuluisaa saksalaista järjestelmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Itseäni hengästyttää jo ajatuskin tuollaisesta lukujärjestyksestä! Mutta on erinomaista, että tarjontaa on, jos tuntuu siltä, että tarvitsee jonkinlaista järjestettyä toimintaa. 

Venlalla hampaiden tulon myötä myös kielenkannat ovat avautuneet entisestään. Neiti on varsinainen lörpöttelijä! Yhdeksi vakihokemaksi on tullut "kaija-kaija-kaija-...", joka on osa hänen univalmistelujaan. Myös äänenvoimakkuutta on selkeästi tarve kokeilla ja harjoittaa erilaisten kiljahteluiden ja karjumisten avulla. Toivottavasti meillä on ymmärtäväiset naapurit... Ensi maanantaina on muuten ensimmäinen hammaslääkärikäynti! Venla alkaa käydä samalla hammaslääkärillä, jolla me vanhemmatkin käymme. Tämä hammaslääkäri on todella hauska ja mukava Majke, joka oli juuri häämatkalla Suomessa ja on täysin Suomi-fani! Hiuksensakin hän värjäsi siniristilipun siniseksi! Hän osaa muutaman tervehdyksen suomeksi ja usein harjoittelemme vastaanoton aikana muutamia sanoja seuraavaa Suomen-matkaansa varten.

Vaikka Venla on varsin liikehtiväinen ja aktiivinen, niin varsinaista ryömimistä ei ole vielä havaittavissa, lähinnä edelleen pyörimistä ja peruuttelua. Jalat kyllä hakevat koko ajan konttausasentoa, mutta varmaankin saamme konttaamista vielä odotella jonkin tovin. Kädet ovat salamaakin nopeammat ja kaikkeen pitää tarttua kiinni, mihin vain voi. Meneillään on myös tarkkailuvaihe: miten vanhemmat käyttävät haarukkaa, miten he juovat mukista tai lasista, millaiset vaatteet heillä on, mitä kieltä he puhuvat. Venlalle ostettiinkin Ikeasta lasten pieniä muovimukeja, joiden avulla hän harjoittelee juomista mukin reunalta. Hän on hyvin ylpeä tästä taidostaan ja ilmeistään tulee välillä mieleen, että onkohan mukiin eksynyt jotain vettä vahvempaa ainetta, kun silmät suurenevat joka kulauksella ja suu menee muikeaksi. Tätä oppimisen iloa on kyllä mahdottoman hauskaa seurata!

Tällä viikolla totesin taas, miten hyvä tuo kotikätilösysteemi on! Saan vieläkin käyttää hänen palvelujaan, itse asiassa niin pitkään kunnes Venla täyttää 9 kuukautta. Selkäni ja hartiani ovat olleet jumissa jo jonkin aikaa, koska Venlan nostaminen ja kantaminen kuormittaa niiden alueiden lihaksia ja aina välttämättä ei muista, että mikä onkaan paras tapa nostaa tuota kahdeksan kilon pakettia. Otin yhteyttä kotikätilöömme näiden vaivojen takia, ja kävin hänen luonaan akupunktiossa. Akupunktio auttoi avaamaan selän lukkoja - mikä mahtava tunne! Lisäksi hän laittoi teippejä selkääni. Ensi viikolla saanen vielä toisen kierroksen, ja tämä kaikki kuuluu siis edelleen sosiaaliturvaan eli on sinällään maksutonta. Perheen toinen vanhempi on ollut myös hieman lihaskipuinen, sillä viime sunnuntaina oli Frankfurtin puolimaraton, minkä hän kävi juoksemassa pikavauhtia. Venyttelyt ja jooga ja jumpat ovat olleet tällä viikolla iltojemme ohjelma sen jälkeen kun Venla on käynyt nukkumaan. 

Vuositarkastus 5/6

Tänään Venlalla oli ensimmäisen ikävuoden viides tarkastus. Yhteensähän niitä on kuusi, ja se kuudes on lapsen täyttäessä vuoden. Silloin myös annetaan seuraavat rokotteet. Pituutta on nyt 68cm ja painoa 7,7kg. Lääkäri totesikin (taas), että ruoka taitaa maistua. Mutta sanoi myös, että hyvä, kun maistuu. Tässä tarkastuksessa testattiin niskan jämäkkyyttä, selkärangan suoruutta, korvat, nenä, kurkku, keuhkot ja vatsa. Lisäksi kysyttiin muun muassa vierastaako Venla (hyvin harvoin), kohdentaako katseensa esimerkiksi hänelle näytettävään leluun (kyllä), kääntyykö vatsalta selälle ja selältä vatsalle (kyllä), laittaako kaiken suuhunsa (kyllä!!) ja tarttuuko tavaroihin kiinni (kyllä). 

Kurkkua tutkiessaan lääkäri huomasikin sellaista, mikä meiltä vanhemmilta oli jäänyt huomaamatta (hups!): Venlalle oli tullut kaksi hammasta alas eteen! Olemme hampaiden tuloa kyllä tarkkailleet ja huomanneet ikenien pullottavan. Lisäksi välillä valtoimenaan valuva kuola on antanut vihjettä siitä, että hampaita saattaisi olla tulossa. Eipä vain huomattu, että ne salakavalasti olivatkin puhjenneet juuri puolen vuoden iässä!

Viime viikolla meillä oli kylässä entinen naapurimme Chesteristä ja hieman hänen kanssaan ihmettelimme, kun yhtenä päivänä Venlalla oli ruokahalu kateissa eikä hän muutenkaan ollut oma, pirteä ja iloinen itsensä. Ehkäpä hampaat olivat se syy!

Kaikkinensa terveystarkastus siis meni hyvin ja seuraavan kerran tapaamme lääkärimme näissä merkeissä elokuussa.