Englannin-reissulla hyväksi havaittua kävelytaitoa on harjoiteltu nyt kiivain askelin. Tukea antavasta vanhemman tai muun aikuisen sormesta on nyt päästetty kokonaan irti, tasapainoa treenattu ja askelten vauhtia kiihdytetty. Vielä kun pari asiaa tuo vauhtineito muistaisi: kulmat ovat teräviä ja lattialla yleensä on leluja ja kirjoja, jotka ovat liukkaita, kun niiden päälle astuu.
Viime viikonloppu ja tämän viikon alku, jolloin mummo ja ukki olivat meillä käymässä, olivat oikein "Naama Ruvelle" -päiviä. Lauantaina kuhmu otsaan, kun tuli lattiakosketus keittiön kivilaattoihin. Sunnuntaina poskeen pystysuuntainen pitkä mustelma, kun makuuhuoneen ovi ei siirtynytkään ja tuli yhteenotto. Maanantaina kynnettiin asfalttia. Tuloksena nenärupi ja huuli auki. Tiistai oli vapaapäivä, mutta keskiviikkona korjattiin tilanne ja ilmalento makuuhuoneen lattialla toi retken hammaslääkäriin ja haljenneen huulen - uudelleen. Hammaslääkärissä todettiin - onneksi - että hampaita ei ole rikki, mutta huulen ja ienten välissä olevassa jänteessä on haavauma. Siksi vertakin tuli ihan riittävästi. No, kannattava reissu sinällään, että lahjaksi reippaudesta tuli käärmelelu.
Lahjoja on tullut viimeaikoina muualtakin. Neiti hymyili kaupan kassajonossa takanamme olleelle vanhalle papalle niin hurmaavasti, että pappa halusi ostaa hänelle Kinder-munan! Toisessa kaupassa taas kassatäti lahjoi kirahvilelulla. Apteekista saimme tänään hedelmäsokerikaramelleja. Mitähän seuraavaksi?
