Hernerokkasumuinen ja sateinen marraskuu on onneksi nyt takana. Ikkunoilla näkyy paljon jouluvaloja, kaupat ja kauppakeskukset ovat laittaneet joulukoristeita, joulumarkkinakausi on puolessa välissä ja alkaa todella olla jouluinen tunnelma. Monessa kodissa näyttää olevan jo joulukuusikin!
Vaikka marraskuu oli pimeä, saimme kuitenkin muutamana iltana kunnon lumipyryn. Sen verran lunta tuli, että pääsimme kokeilemaan, miltä se lumi oikein tuntuu ja maistuu, ja tekemään lumiukon.
 |
| Näin ne säät vaihtelevat! Ensin maa keltaisena.... |
 |
| ....ja sitten valkoisena! |
Neidin mielestä umpihangessa kahlaaminen oli kertakaikkisen kamalaa ja lumi ärsyttävän kylmää ja märkää. Äiti taisi olla enemmän innoissaan lumen tulosta.
Vauvauinnissa käymme vielä muutaman kerran, ja sitten on kurssi suoritettu. Tällä hetkellä uinti on lähinnä vesijuoksua kellukkeiden varassa, mutta silläkin tyylillä pääsee nopeasti altaan reunasta toiseen. Keväällä jatkamme uinteja omaan tahtiimme lähialueen uimahalleissa, ja ehkä sitten taas vuoden päästä otamme lisää uintitunteja.
Tänään on Suomi-koulussa elokuvan filmaus! Kirput esittävät enkeleitä jouluelokuvassa, joka näytetään ensi viikon joulujuhlassa. Sädekehä on jo askarreltu ja valkoinen mekko pitää vielä silittää tänään. Suomi-koulu noudattaa Hessenin osavaltion koulujen loma-aikatauluja, joten jatkamme kirppuilua sitten taas tammikuun puolessa välin.
Viikonloppuna oli tarkoitus lähteä Sveitsiin ystävän luo suomalaiseen joulusaunaan, mutta taloudessa pyörii flunssa, joten matka siirtyy tuonnemaksi. Venlalla oli pitkään sitkeä vatsaflunssa, jota jo epäilimme maitoallergiaksi tai laktoosi-intoleranssiksi. Allergiatestejä ei kuitenkaan otettu, vaikka ensin oli niin tarkoitus. Kokeilemme ruokavaliomuutoksella, miten vatsa reagoi, ja ainakin nyt näyttää hyvältä.
Tiistaina leivoimme neidin kanssa ensimmäiset piparkakut. Taikinaa meni suuhun sellaista tahtia ja sellaisia määriä, että olin varma, että vatsa on kipeä illalla. No, eipähän hän mitään valitellut, onneksi. Selkeästi isänsä piparkakkutaikinansyöntigeenit! Taikinaa haimme Ikeasta - kätevää ja hyvää! - sekä tietysti punaviinipohjaista glögiä myös. Nämä ovat meidän jouluperinteemme, hih. Pikkuhiljaa täytyy alkaa myös tehdä laatikoita pakkaseen. Niitä ei saa Ikeasta! Porkkanalaatikko ja imelletty perunalaatikko kuuluvat meidän joulupöytäämme. Lanttua täältä meidän seudulta ei tahdo löytää, joten lanttulaatikko jää valmistamatta. Lanttu on täällä niin hyljeksitty juures, ja kuulemma sitä syötetään vain eläimille. Eräs suomikoululaisen äiti kertoikin, että oli tuonut kilokaupalla lanttua viime Suomi-reissultaan mukanaan. Meille taas tuovat matkalaukussaan kinkun mummo ja ukki, kun tulevat aattona tänne. Näin ne ruoka-aineet matkaavat puolin ja toisin!
Tänään on Suomi-koulussa elokuvan filmaus! Kirput esittävät enkeleitä jouluelokuvassa, joka näytetään ensi viikon joulujuhlassa. Sädekehä on jo askarreltu ja valkoinen mekko pitää vielä silittää tänään. Suomi-koulu noudattaa Hessenin osavaltion koulujen loma-aikatauluja, joten jatkamme kirppuilua sitten taas tammikuun puolessa välin.
Viikonloppuna oli tarkoitus lähteä Sveitsiin ystävän luo suomalaiseen joulusaunaan, mutta taloudessa pyörii flunssa, joten matka siirtyy tuonnemaksi. Venlalla oli pitkään sitkeä vatsaflunssa, jota jo epäilimme maitoallergiaksi tai laktoosi-intoleranssiksi. Allergiatestejä ei kuitenkaan otettu, vaikka ensin oli niin tarkoitus. Kokeilemme ruokavaliomuutoksella, miten vatsa reagoi, ja ainakin nyt näyttää hyvältä.
Tiistaina leivoimme neidin kanssa ensimmäiset piparkakut. Taikinaa meni suuhun sellaista tahtia ja sellaisia määriä, että olin varma, että vatsa on kipeä illalla. No, eipähän hän mitään valitellut, onneksi. Selkeästi isänsä piparkakkutaikinansyöntigeenit! Taikinaa haimme Ikeasta - kätevää ja hyvää! - sekä tietysti punaviinipohjaista glögiä myös. Nämä ovat meidän jouluperinteemme, hih. Pikkuhiljaa täytyy alkaa myös tehdä laatikoita pakkaseen. Niitä ei saa Ikeasta! Porkkanalaatikko ja imelletty perunalaatikko kuuluvat meidän joulupöytäämme. Lanttua täältä meidän seudulta ei tahdo löytää, joten lanttulaatikko jää valmistamatta. Lanttu on täällä niin hyljeksitty juures, ja kuulemma sitä syötetään vain eläimille. Eräs suomikoululaisen äiti kertoikin, että oli tuonut kilokaupalla lanttua viime Suomi-reissultaan mukanaan. Meille taas tuovat matkalaukussaan kinkun mummo ja ukki, kun tulevat aattona tänne. Näin ne ruoka-aineet matkaavat puolin ja toisin!
