lauantai 15. marraskuuta 2014

Joogaa, flunssaa ja passireissu

Ensimmäinen äiti-vauva-maha-selkä-jooga -tunti on takana ja oikein hyvin meni. Tosin lähtövalmisteluissa tuli mieleen, että ei meillä ainakaan tämä meno ole niin harmonista kuin naistenlehdissä, missä tyylikäs ja pirteä äiti käy stailattuna vauvan kanssa joogaamassa - tuskinpa tosin monessa muussakaan perheessä... Joogaan lähtöä alettiin valmistella jo hyvissä ajoin aamupäivällä: kamat kasaan sekä äidille että tyttärelle, joogamatto esiin, vaunut lähtökuntoon ja eväät mukaan. No tietenkin Venlalle iski sekä nälkä että vaipanvaihto juuri ennen lähtöä, ja hoppuhan siitä tuli. Mutta juuri minuutilleen ehdittiin joogapaikalle, joka onneksi on vain viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Oliko sitten täysi maha vai joogan rentouttava vaikutus, mutta Venla nukkui tyytyväisenä koko tunnin ajan. Muut vauvat pitivät kuitenkin melutasoa yllä. Meitä oli siellä kuusi äitiä ja seitsemän vauvaa. Alussa ohjaaja tarkisti jokaisen vatsan, että vatsalihakset ovat riittävästi palautuneet yhteen, jotta osallistuminen tunnille on mahdollista ja turvallista. Hyvältä tuntuivat pitkät venytykset ja ryhdin ojentuminen, sillä ainakin itselläni ryhti meni raskauden aikana omituiseksi Tuutikin asennosta johtuen - yritin aina löytää sellaisen asennon, että hengittäminen olisi mahdollisimman helppoa ja kipuja olisi vähiten. Harjoitukset tuntuivat myös raskailta, sillä pitkän, pakollisen sohvalevon jälkeen lihaskunto on päässyt rapistumaan.

Viime viikonloppuna olimme hakemassa Venlalle passia Suomen suurlähetystöstä Luxembourgista, koska se on meitä lähinnä oleva lähetystö. Etukäteen piti hankkia passikuvat ja Suomen maistraatista sosiaaliturvatunnus. Passi ulkomailla haettuna maksoi 140€ + postikulut, kun se toimitetaan kotiin - eli aika tyyristä verrattuna passin hankintaan Suomessa. Jatkossa voimmekin sitten uusia passimme Suomen-lomien aikana. 

Ajoimme ensin Yutziin, Ranskaan, jossa yövyimme, ja sieltä jatkoimme matkaa seuraavana päivänä. Venla istui tyytyväisenä ajomatkat yhden varikkopysähdyksen taktiikalla. Paluumatkalla neiti pääsi ensimmäistä kertaa Burger Kingiin, kun pysähdyimme vaipanvaihdolle ja otimme kahvit. Ravintolan työntekijä lämmitti Venlan maidon heidän keittiössään, joten olimme sitten kaikki tyytyväisiä jatkamaan matkaa.


Reissun aikana Venla sairastui ensimmäiseen flunssaansa. Kävimme tarkistuksessa lastenlääkärillämme, joka määräsi nenätippoja, suolavesiliuosta ja vaatteelle laitettavia eukalyptystippoja. Tipat jouduimme tosin vaihtamaan selkään levitettävään eukalyptysbalsamiin, sillä ne olivat liian vahvan hajuisia. Lääkäri suositteli myös ranskalaista limaimulaitetta - Suomessa se ilmeisesti kulkee nimellä Nenäfriida - jolla saadaan imettyä nenä tyhjäksi. Aivan loistokeksintö! Flunssa alkaa onneksi pikku hiljaa helpottaa ja neiti on oma iloinen ja tyytyväinen itsensä taas.