Kärryt saapuivat

Vaunuvalinnassa päädyttiin sitten kuitenkin hollantilaisiin Mutsy Evoihin, vaikka Hartania ja Joolzia aktiivisemmin etsittiinkin. Tämä malli löytyi paikallisesta huonekalu-, sisustus- ja lastentavaraliikkeestä, ja tuntui sitten lopulta kaikkein fiksuimmalta valinnalta. Superkevyet ja helppotyöntöiset. Netistä löydettiin niin hyvä tarjous juuri tästä väristä, että päätettiin ostaa kärryt saman tien (nurkkaan pölyyntymään). Tuutikki oli uusien kärryjen saapumisesta niin iloissaan, että hyppi, pomppi ja zumbaili koko päivän!

Muuten Tuutikin lajivalinta taitaa kyllä olla suunnistus. Epäilen nimittäin hänen harrastavan iltarasteja noin klo 19.30 eteenpäin - sellainen poukkoilu mahassa tuntuu.

Eilen Tuutikki pääsi tutustumaan tulevaan saksalaiseen poikaystäväänsä, joka asuu kaksi kerrosta meitä ylempänä. Poikaystävän on tarkoitus syntyä kahden viikon päästä, joten hän on Tuutikkia neljä kuukautta vanhempi. Tällä saksalaisella naapuripariskunnalla luetutimme miettimiämme suomalaisia nimiä, jotta kuulisimme, miten paikalliset ne lausuvat :)

Vatsan ympärysmitta

Pääsiäisen viettoon tänne tänään saapuneet sukulaistytöt antoivat nimiehdotuksia. Lisäksi heillä on veikkaus meneillään, kuinka iso maha mahtaa tällä hetkellä olla. Matkalaukussa heillä on mukanaan myös mittanauha, ja huomenna taitaa olla sitten virallisten senttimetrien mittaus.

Mukkelismakkelis

Tuutikki pääsi keskiviikkona elämänsä vuoristorataan, kun lensin pihan ruusupuskia hoitaessani mukkelismakkelis kivilaatoitukselle. Onneksi laskeuduin pääosin kyljelleni, joka onkin nyt kirjava kuin pääsiäismuna - mahtavia mustelmia tasaisin välein.

Järki sanoi, että mitään ei varmaankaan tapahtunut masuasukille, mutta oman mielenrauhan vuoksi lähdimme käymään läheisen sairaalan ensiavussa. Meidänhän oli joka tapauksessa tarkoitus mennä kyseiseen sairaalaan, mutta tosin tulevien vanhempien info-iltaan. Ensiavussa näytti kaikkiaan samalta kuin suomalaisessa ensiavussa. Jonot olivat pitkät eikä mitään tuntunut tapahtuvan. Vihdoin iltamyöhällä pääsimme tutkittavaksi, ja hyvältä kaikki näyttikin. Olisivat halunneet pitää minut ja Tuutikin sairaalassa tarkkailussa yön yli, mutta päätimme, että vietän yön kotona, koska sairaalaan on lyhyt matka, ja käyn seuraavana päivänä vielä uudessa tarkistuksessa omalla lääkärilläni. Kirjasin siis itseni ulos sairaalasta, mikä oli kaikkiaan hyvä päätös, sillä seuraavan aamun lääkärikäynti vahvisti saman tuloksen: Tuutikilla on kaikki hyvin.

Torstaina pääsimme sitten vihdoin info-iltaan, tosin toiseen sairaalaan, Frankfurtissa sijaitsevaan Höchstiin. Sairaala vaikutti erittäin hyvältä! Monenlaista apua on tarjolla mahdollisiin erikoistilanteisiin, huoneet olivat kotoisat ja hyvin ei-sairaalamaiset ja henkilökunta ystävällistä. Käymme tosin vielä ensi viikolla kuuntelemassa Frankfurtin keskustassa sijaitsevan Bürgerhospitalin vastaavan info-illan, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että Höchstiin lähtee ihan mielellään synnyttämään.

Potkunyrkkeilyä ja muuta tohinaa

Tuutikki on parin muutaman viikon aikana jo ollut kovasti aktiivinen potkunyrkkeilijä, mutta nyt viikonlopun aikana liikkeet alkoivat tuntua oikein kunnolla. Isäkin tunsi tyttärensä potkut, kun piti kättään mahan päällä. Koko vauvajuttu muuttuu päivä päivältä konkreettisemmaksi!

Lauantaina käytiin taas tutkailemassa vaunuja - nyt paremmin varustautuneina, nimittäin kunnon excel-taulukon avulla (insinöörin lempityökalu). Kieltämättä taulukko oli tosi hyvä apu, sillä kuten aiemmin todettu, valikoima on valtava ja ominaisuuksia vaunuissa vaikka minkälaisia. Meillä oli mukana myös pieni puntari, jotta saatiin punnittua vaunujen painot. Totesin, että punttisalille tästä täytyy lähteä, sillä nosteltavia kiloja tulee kyllä olemaan enemmän kuin mihin kädet ovat tottuneet. Kaksi testivoittajaa nyt sitten tältä kierrokselta löytyi: Hartan VIP XL ja Joolz Day. Ne olivat kaikista kevyimmät, mutta silti jämäkät, sekä tuntuvat käytännöllisimmiltä meidän asuntoa ja eloa ajatellen. Voi olla, että syksyllä ollaan eri mieltä, mutta näitä kahta vaunutyyppiä aletaan nyt sitten metsästää. Käytetyt vaunut käyvät meille hyvin, jos vain lähimaastoista hyväkuntoiset sellaiset löytyvät. Välillä tuntuu, että on tämä aikamoista hössötystä. Mutta toisaalta vaunut ovat ne tärkein Tuutkin kulkuväline, joita tarvitaan päivittäin, joten siksi niiden valintaan on halua paneutua.

Vaunuvertailutaulukko

Nimiehdotuksia satelee ystävä- ja tuttavapiiriltä! Lisää otetaan vastaan, vaikka kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa hahmottua se, miksi Tuutikkia sitten lopulta kutsutaan. Nimi annetaan täällä jo heti sairaalassa, joten sitä täytyy tässä kesän aikana maistella ja sulatella. Tärkeää olisi, että nimi olisi sopiva monenkieliseen suuhun, jotta se olisi helppo kirjoittaa ja lausua. Sukunimemme tuottaa joka tapauksessa ulkomailla vaikeuksia, joten turha rasittaa Tuutikkia vaikealla etunimellä. Ei siis kaksoisvokaaleja eikä -konsonantteja!

Tällä viikolla meillä on 20. viikon ultra sekä kaksi sairaalaan tutustumiskäyntiä. Monenlaista tohinaa siis riittää. Onneksi on myös aikaa istua ulkona kotiterassilla ja nautta upeista kesäkeleistä!

Kätilön kotikäynti

Tänään pääsimme tutustumaan kotikätilöömme Wiebkeen. Oikein reipas ja iloinen tapaus. Uskon, että yhteistyö sujuu hyvin ja saamme häneltä neuvoja ja vinkkejä monenlaisiin edessä oleviin käytännön asioihin. Jäi sellainen olo, että olemme hyvissä, huolehtivissa käsissä. Eikä ollut kielimuuriakaan, kun kätilöllä on pitkä kokemus paikallisten jenkkisotilaiden vaimojen hoitamisesta, ja englanti sujui siis tuosta vain. Ehkäpä itsellä on enemmän puutteita tämän alan sanastossa :)

Synnytysvalmennuksena Wiebkellä oli tarjota pariskuntaviikonloppua, akupunktiohoitoa, vesijumppaa ja selkäkoulua. Etenkin vesijumppa kuulosti oikeinkin hyvältä - samoin kuin synnytyksen jälkeinen vatsakoulu.

Taas on siis yhden pykälän verran edetty Tuutikin kanssa tässä projektissa :) 

Ystävien antamaa iltalukemista synnytysvalmennukseksi - kaikilla kolmella kielellä tietenkin!

Vaunujen viidakossa

Viikonloppuna kävimme potkimassa renkaita vaunu- ja lastentarvikeliikkeissä. Suomalaisilta ystäviltä olin kysellyt, millaiset vaunut mahtaisivat olla hyvät, mutta koska Suomessa sääolosuhteet ovat hieman erilaiset kuin täällä Keski-Euroopassa, ystävien suositukset eivät juurikaan tuottaneet tulosta. Myös markkinat ovat täällä laajemmat ja merkkivalikoimaa tai merkkien mallivalikoimaa on enemmän.

Vauvabisnes on kaikkinensa aikamoista. Tarpeita luodaan tyhjästä, ja sama pätee myös mielestäni vaunuihin. En ollut osannut lainkaan ajatella, mitä kaikkia ominaisuuksia pitää harkita, kun valitaan vaunuja. Meillä kriteereinä olivat alkujansa vaunujen paino sekä ajettavuus. Koska asumme kellarikerroksessa kierrerappujen päässä, vaunujen täytyy olla niin kevyet, että niiden kuljettaminen rapuissa ylös ja alas ei tuota kohtuuttomia vaikeuksia. Tähän liittyen huomasimme myös, että ratkaiseva kriteeri valinnassa on myös se, miten vaunujen kopan saa kannettua: voiko kopan kantaa kuomusta kiinni pitäen vai pitääkö koppa ottaa omaa kylkeä vasten. Portaamme ovat nimittäin niin kapeat, että kylkiasento saattaa olla jopa mahdoton! Lisäksi pitää miettiä, millaiset renkaat ovat parhaat kaupunkiolosuhteissa ja mukulakivillä, miten pieneen tilaan vaunut menevät autoon, miten vaunujen kahvan saa taittumaan, jotta metrossa ja junassa matkustaminen on mahdollisimman vähän tilaa vievää. Onko koppia kaksi kovaa vai yksi kova ja yksi pehmeä, millainen auton turvaistuin kliksahtaa vaunujen runkoon - vai halutaanko tällaista vaihtoehtoa, otetaanko lennoille mukaan tuo auton istuin vai miten Suomi-vierailuilla toimitaan automatkoilla eli otetaanko turvaistuin, joka kiinnittyy myös pelkän turvavyön avulla vai sellainen, johon kuuluu isofix-runko.....? Voitte uskoa, että viiden tunnin turneen jälkeen olimme päät pyörällä emmekä enää muistaneet, mitä olimme nähneet! Totesimme, että vaunuliikkeisiin täytyy lähteä toiselle kierrokselle. Mukaan otetaan lista kaikista niistä ominaisuuksista, mitä vaunuissa on, ja sitten mietimme liikkeissä, miten tärkeitä meille nuo ominaisuudet ovat ja mitkä vaunut ovat meille kaikkein käytännöllisimmät. Toisaalta kauhistuttaa ajatella näitä hankintoja näin aikaisessa vaiheessa, ehkä mieluummin vasta sitten lähempänä h-hetkeä, mutta mikäli joudumme / päädymme ostamaan uudet vaunut käytettyjen sijaan, ne pitää tilata jo ensi kuussa, että toimitus ehtii syyskuun alkuun!

Onneksi Sveitsissä asuva ystäväinen on hurahtanut vaatepuoleen ja järjestänyt meille äitiyspakkauksen hankkimalla käytettyjä vauvanvaatteita ja muita tarpeellisia tarvikkeita :) Yksi huoli siis vähemmän tuohon alkutaipaleeseen - mehän emme saa Suomen äitiyspakkausta, sillä kuulumme paikalliseen sosiaaliturvaan. Lisäksi paikalliset ystävät ovat lainanneet mammavaatteita ja vauvan sänkykin on jo odottamassa. Kummilapsen äiti Suomessa, neljän lapsen äiti, lupasi kasata meille talvisen selviytymispaketin tulevia matkoja varten ja lainata muita tarvittavia tarvikkeita, jotta lentokoneessa ei tarvitse kuljettaa mukana koko Tuutikin omaisuutta. Ystävät, kalliit, armahat!

Ei neuvolaa!

Kun saimme tietää raskaudesta, ensimmäisiä ajatuksia oli, miten selviämme ilman suomalaista neuvolajärjestelmää! Tuutikkihan on ensimmäinen lapsemme, joten kokemusta ei ole kuin sisarusten ja ystävien lasten hoidosta.

Nyt kun olemme päässeet pidemmälle raskaudessa, voin olla iloinen, että Tuutikki on osa saksalaista terveydenhuoltojärjestelmää. Lapsen kehitystä ja äidin ja lapsen vointia seurataan tarkasti naistenlääkärillä noin neljän viikon välein. Ultria on tähän mennessä ollut viisi, ja ensi viikolla on 20. viikon ultra. Äidin lääkäriarsenaaliin kuuluvat omalääkärin lisäksi keuhkolääkäri, hematologi ja hammaslääkäri. Kaikki tämä kuuluu sosiaaliturvaan ilman lisämaksuja. Enää ei siis huoleta, ettei neuvolajärjestelmää ole!

Tähän raskausajan tukiverkostoon kuuluu myös kätilö, jonka hankkiminen ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelimme! (Vaikka meitä oli kyllä varoiteltu, että ajoissa pitää olla liikkeellä...). Halusimme löytää englannin kielisen kätilön, vaikka saksan orastavat taidot ovat kovasti vuoden aikana kehittyneetkin. Englantia puhuvia kätilöitä on kyllä, mutta niin on kansainvälisiä perheitäkin täällä Taunuksen alueella. Monet kätilöt vastasivat kyselyihin, että ensimmäiset vapaat ajat olisivat vasta marraskuussa! Olimme siis myöhässä. Vihdoin, muutaman kokopäiväisen soittelun ja sähköpostikirjeenvaihtamisen jälkeen löysimme kätilö Wiebken, joka tulee tällä viikolla ensimmäiselle kotikäynnille. Kätilö siis tulee kotikäynnille ennen synnytystä ja perheen niin tahtoessa useamman viikon ajan synnytyksen jälkeen. Täällä asuvilla ystävillä on tästä monenlaisia kokemuksia. Osalla kätilö on käynyt kerran tai kaksi synnytyksen jälkeen, koska perheet ovat kokeneet, että selviävät hyvin ilmankin, osalla taas kätilö on käynyt opastamassa kahdeksankin viikon ajan. Synnytykseen tulee kätilö sairaalasta eli tämä kotikäyntikätilö ei tule synnytykseen mukaan.

Huhtikuun alun kuulumisia

Alkuraskauden huonovointisuus on nyt onneksi jo mennyttä ja vihdoin on voimia alkaa kirjoittaa tätä kauan harkitsemaani blogia. Tai oikeastaan idean blogiin antoi Suomessa asuva hyvä ystäväni. Itse olin ajatellut lähinnä päiväkirjatyyppistä kirjoittamista, mutta koska asumme kaukana ystävistämme ja sukulaisistamme, blogi alkoikin tuntua erittäin hyvältä ajatukselta. Näin voimme jakaa vauvakuulumisemme läheistemme kanssa.

Huhtikuun alussa olemme siirtyneet toiselle kolmannekselle, ja masu alkaa olla jo kovinkin näkyvä. Tuutikki on kasvanut kovaa vauhtia ja ruoka maistuu useita kertoja päivässä. Pöydästä ei juuri ehdi poistua, kun nälkä jo kurnii.