Sisar Ponteva uuteen kotiin

Kotikätilömme Wiebke sanoi meille tänään heipat, koska sekä lapsi että vanhemmat näyttävät voivan hyvin ja selvinneen tähän asti ilman ongelmia. Sosiaaliturva maksaa kätilön käynnit lapsen ensimmäisen yhdeksän kuukauden ajan, mutta koska meillä ei ollut kummempaa kysyttävää ja Venla on kasvanut kuten pitääkin, sovimme, että hän on tukenamme ja apunamme sähköpostitse tai puhelimitse ja tarvittaessa tulee käymään kotonamme. Tänään tehtiin siis vielä yksi punnitus ja Sisar Ponteva oli kasvanut niin paljon, että painoa oli jo 3450g! Painon lisääntyminen on kyllä huomattu sekä lasta kantaessa että hänen poskiensa pyöristymistä ihastellessa. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa itse punnitustapahtumasta, sillä siinä lapsi laitetaan kangaskassiin ja paino mitataan perinteisellä kalavaa'alla eli kassi ripustetaan koukkuun, joka on kiinnitetty mittariin. Hauskan näköinen tapahtuma! Perjantaina onkin sitten vuosikatsastuksen kolmas osa lastenlääkärillä.

Yöt ovat menneet tähän mennessä vaihtelevasti. Tai siis haasteena on lähinnä nukahtaminen, varsinaiset yöunet kyllä maistuvat. Välillä huutoa on enemmän iltaisin, välillä vähemmän. Isän antama kenguruhoito eli makaaminen rintakehän päällä tuntuu rauhoittavan. Äiti sitä ei voi tehdä, sillä neiti haistaa maidon, silmät muuttuvat suuriksi kuin lautaset ja meno on aivan holtitonta.

Tällä viikolla olemme päässeet suunnittelemaan eloa uudessa kodissa. Makuuhuoneet maalataan ja joitain tavaroita on jo viety. Sunnuntaina on varsinainen muutto, johon saamme apuja kaveripiiristämme. Muuttomatka on onneksi lyhyt, vajaa 2 kilometriä. Me tytöt toimimme muutossa johtotason tehtävissä, sillä leikkaushaava ei salli vielä laatikoiden nostamista tai kantamista. Täällä on tapana, että pois lähtevä vuokralainen maalaa asunnon seinät valkoiseksi ennen lähtöään, mutta saimme sovittua, että me hoidamme maalauksen ja pääsemme näin muuttamaan asuntoon vajaa pari viikkoa aikaisemmin kuin mitä vuokrasopimus varsinaisesti alkaa. Tämä helpottaa muuttoaikataulua ja saamme sitten lopuksi vielä rauhassa siivouttaa ja maalata tämän vanhan asuntomme.

Venla on nyt saatu muuten myös Suomen rekistereihin ja tänään tuli postissa sosiaaliturvatunnus. Muuton jälkeen voidaan sitten lähteä passinhakumatkalle!

Muutamia kuvia

Tällaista laskukaavaa käyttää insinööri-isä maitopullon lämpötilan laskemiseen 

Frankfurtin kaupungin lahja vastasyntyneille: Eintracht Frankfurtin fani-body. Tällä varmistetaan, että lapsi ja vanhemmat muistavat, mitä joukkuetta tulee kannattaa.

Sairaala antaa lahjaksi unipussin.

Mitä tapahtuikaan?

Tuutikin eli siis nykyisin Venlan sovittu leikkausaika oli maanantai 25.8. Edeltävänä päivänä ihmettelin, että onpa outo olo: kivut olivat poissa, maha oli tiukanpiukean sijaan pehmeä, pystyin kävelemään lähes normaalisti. Toisaalta myöskään Tuutsan liikkeitä ei tuntunut niin vahvana kuin aiemmin. Päätimme lähteä käymään "vuoristosairaalassamme" eli tuossa viiden minuutin päässä olevassa lähisairaalassa tarkistuttamassa tilanteen ja otattamassa ctg:n. Selvisi, että neiti olikin vihdoin kääntynyt oikeaan asentoon! Pää alhaalla, jalat ylhäällä! Ihmettelin, että tältäkö ihanalta raskaus voi tuntua! Vielä hän siis ehti tehdä kepposet leikkauksen aattona. Sairaalassa kehottivat miettimään, haluanko leikkauksen kuitenkin vai odotetaanko laskettua aikaa, joka olisi ollut vasta 9.9. Ratkaisu oli kuitenkin helppo eli leikkaus, sillä neidin tuntien hän olisi ehtinyt pyöriä mahassa vielä vaikka mihin asentoihin tuona viimeisenä odotusaikana. Ja niinhän kävikin. Leikkauspäivänä hän oli taas enemmän poikittain kuin pystysuunnassa.

Maanantaina Venla-neiti siis saapui maailmaan. Alussa hänellä oli hieman vaikeuksia hengityksen kanssa, ja siksi hän pääsi varmuuden vuoksi tarkkailuun ja hoitoon lastenklinikalle, joka oli samassa rakennuksessa. Siellä hänelle annettiin ensimmäisten muutamien tuntien ajan apuja hengittämiseen sekä neljän päivän antibioottihoito. Antibioottitiputusta seurasi vielä muutamien päivien tarkkailujakso, joten kotiin Venlan saimme reilu viikko sitten. Taas jälleen kerran kiittelimme saksalaista tarkkaa ja huolehtivaista sairaanhoitoa, niin hyvää hoitoa tyttäremme sai.

Minun majoitukseni oli yksityishuoneessa, joka maksoi 43€/vuorokausi. Siellä me vanhemmat vietimme ne ajat päivästä, kun emme olleet hoitamassa ja syöttämässä Venlaa lastenklinikalla.

Näkymä kotikonnuille Taunuksen rinteelle huoneen ikkunasta. 

Jos sairaalassa saatu hoito olikin loistavaa, niin ruokahuollosta ei voi kyllä kehuja antaa. Viimeisenä sairaalapäivänäni vihdoin sain gluteenitonta ruokaa, vaikka olin asiasta tiedottanut moneen otteeseen ennen sairaalaan menoa ja sairaalassa olon aikana. Gluteenittoman sijaan sain kyllä glutamaatitonta ruokaa...Onneksi mies kokkasi kotona aina iltaisin minulle seuraavan päivän ateriat ja toi ne sairaalan aamupalahuoneen jääkaappiin. Mies sitten nautti tuon glutamaatittoman ateriani päivän aikana. Sairaalan eväät olivat myös varsin kevyet runsasta aamupalabuffetia lukuunottamatta: klo 12 lounas, joka oli hyvin pelkistetty ja klo 17 Abendbrot, joka oli usein kaksi leipäpalaa, voita ja kahvi. Tällä olisi ollut tarkoitus selvitä seuraavaan aamuun asti. Käytävillä näkyikin usein potilaiden vierailijoita isoine eväskoreineen.

Sairaalassa Venlalle tehtiin kaksi ensimmäistä U-tarkastusta. Näitä U-tarkastuksia on ensimmäisen vuoden aikana kuusi yhteensä, ja ne tekee aina lastenlääkäri. Ensimmäisissä tarkastuksissa muun muassa ultrattiin lonkat, tehtiin sisätautien verikoe, kuulotesti ja annettiin K-vitamiinipistos. Seuraava katsastus meillä on ensi viikon perjantaina valitsemamme lastenlääkärin luona Bad Homburgissa.

Lapsen rekisteröinti paikalliseen systeemiin ja syntymätodistuksen hankkiminen järjestyi helposti sairaalan kautta. Olin tilannut hyvissä ajoin jo Suomen maistraatista vihkitodistuksemme saksankielisen version, mikä tarvittiin rekisteröitymistä varten. Kansainvälisen syntymätodistuksen sekä syntymätodistukset lapsilisää ja vanhempainrahaa varten saimme suoraan kotiin toimitettuina. Eilen kävimme autoajelulla Darmstadtissa - noin 40 kilometriä meiltä - todistuttamassa syntymätodistuksen aidoksi eli hakemassa apostillen, jotta saamme Venlan Suomen rekistereihin myös ja hänelle sosiaaliturvatunnuksen. Nämä tarvitaan, että saadaan hänelle Suomen passi. Saksan kansalaisuuttahan Venla ei saa, sillä siihen vaaditaan, että olisimme asuneet täällä kahdeksan vuotta. Suomen passi meidän pitää hakea joko Berliinistä tai Luxembourgista suurlähetystöstä. Tätä matkaa jo suunnitellaan!

Venlalla on nyt myös veronumero, joka pitää olla jokaisella täällä asuvalla, myös vauvoilla. Verotoimiston mies ei meinannut housuissaan pysyä, kun Venla hänet hurmasi söpöydellään. Pian pitäisi myös tulla paikallinen Kela-kortti kotiin, sillä hänet on nyt rekisteröity miehen sosiaaliturvaan, joka kattaa siis koko perheen. Kaupunkilaiseksi rekisteröitymiseen ei tarvittu erillisiä lomakkeita, vaan syntymätodistus ja henkilötiedot siirtyivät kaupungin rekisteriin sähköisesti - ihme!

Nimivalintaan olemme tyytyväisiä, sillä paikalliset tuntuvat osaavan lausua ja kirjoittaa Venla-nimen ilman mitään vaikeuksia. Tätähän me halusimme. Löysimme siis perisuomalaisen nimen, joka on myös helppo muita kieliä puhuville. Vaikeinta kai itsellemme ja lähipiirillemme on opetella nimen käyttö - Tuutikki ja Tuutsa kun olivat jo niin vakiintuneita nimiä tytölle!

Saksalaiset naapurimme olivat koristelleet ovemme paikallisen perinteisen tavan mukaisesti!