Edeltävästä blogista onkin vierähtänyt tovi....
Aiemmin kirjoitin, että kesä ei tahdo tulla millään. No, sitten kun se alkoi tulla, tuli se totisella tohinalla eli päästiin taas reiluihin 30 asteen lukemiin. Tuntuu olevan vähän on-off tämän vuoden säät. Nyt syyskuun lopulla nautimme edelleen lämmöstä, jota riittää yli 20 asteen ainakin vielä seuraavaksi kymmeneksi päiväksi ennusteen mukaan - eli siis vielä lokakuun puolelle!
Heinäkuun lopulla matkustimme Suomeen. Kokonaisuudessaan matka kesti nelisen viikkoa. Löysimme uuden reitin: koti - Travemünde, josta iltalaivaan - Malmö, jossa aamuvarhaisella - Ruotsin läpi ja taas iltalaivaan kohti Suomea. Todella vaivaton ja neiti oli aivan intopiukkana laivoilla, vaikka siellä emme sen kummemmin muuta tehneet kuin nukkuneet.
 |
| Juutinrauman silta aamukuudelta |
Suomessa olimme noin viikon Kouvolan isovanhemmilla ja tapasimme miljoonatriljoona ystävää, tuttua, kaveria, entistä naapuria ja naapurien lapsia ja lapsenlapsia. Hauskaa oli, mutta väsyttävää kyllä myös. Luksusta oli se, että pääsimme miehen kanssa J.Karjalaisen konserttiin ja elokuviin tuosta vain, kun lastenhoitajaa ei tarvinnut kaukaa eikä kauan etsiä. Kouvolassa vietimme myös Venlan ennakkosynttärit, joilla hulinaa riitti! Neiti sai niin paljon uusia ystäviä isovanhempien pihapiiristä, ja joka aamu hän kovasti odotti "Tyttöä" ulko-ovella.
 |
| Mustikkametsässä |
Toiseksi viikoksi olimme vuokranneet oikein kesäparatiisin Karjaalta. Pieni, punamultamökki, jossa oli mahtava puutarha kesäkeittiöineen. Sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Vieraita riitti meille sinnekin, mutta ehdimme kyllä Fiskarsin ja Tammisaaren leikkipuistoihin sekä kylmästä tuulesta huolimatta heittämään talviturkin meressä. Loppulomaksi siirryimme vielä hääjuhliin ja tapaamaan ystäviä Turkuun, mistä sitten lähdimme laivaan ja kohti kotia.
Suomen aika oli mahtavaa kielikylpyä neidille. Hän alkoi puhua kokonaisia, jopa kolmesanaisia lauseita suomeksi. Sanavarasto kehittyi ihan huimasti!
Kotona meitä odottivat megahelteet ja 2-vuotissyntymäpäiväjuhlavalmistelut. Piti miettiä tarjoilut uusiksi, koska juhlapäivänä oli lämpöä huimat 37,5 astetta eikä pöytään uskaltanut juuri maitotuotteita tai vastaavia tuoda. Juhlat menivät kuitenkin hyvin eikä kukaan pyörtynyt nestehukan tai muun vuoksi eikä tiettävästi saanut ruokamyrkytystä.
Olimme jo pitkään puhuneet siitä, että tutista pitäisi päästä eroon, sillä sen tippuminen sängystä ja sen noukkiminen piti meitä tasaisin väliajoin hereillä. Tutti meillä oli vain nukahtamiskäytössä eli todella vähän Venla tuttia tarvitsi. Tutista irroittautumisessa vähäinen käyttö ei juurikaan näkynyt. Itkuisia ja valvottuja olivat yöt, ja kokonaisuudessaan tähän meni noin puolitoista viikkoa. Sanoimme, että tutit annetaan vauvoille, ja sitten, kun neiti oli niin reipas, niin vauvat lähettivät hänelle lelun palkinnoksi. Tämä lelu oli suosikkihahmo Peppa Pig, Pipsa Possu. Se on nyt unileluna sängyssä. Tutin tilalle tulivat useiden unilelujen lisäksi uniräsy ja univalo sekä unimusiikki. Aikamoinen operaatio iltaisin, kun kaikki pitää olla kohdillaan, mutta jos sillä saadaan yöt sujumaan, niin mikäs siinä. Samoihin aikoihin sijoittui myös siirtyminen pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn, mistä hän on ollut kovin mielissään, koska sieltä pääsee itse pois. Hankimme siis huoneen ovelle portin, jotta öiset mahdolliset kävelyretket jäävät huoneen sisäpuolelle.
Musiikkikoulussa olemme taas aloittaneet. Ryhmä on nyt vähän isompi, mikä on kivaa, koska viime kesänä meitä oli enää 2-3 äiti-lapsi -paria siellä. Ja Suomi-koulukin jatkuu, vaikka olimme jo vähän asennoituneet välivuoteen. Dornbuschista ei löytynyt tiloja, mutta Frankfurtin Bergen-Enkheimista, missä on jo entuudestaan Suomi-koulutoimintaa, saivat Kirput omat tilat. Ja opettajakin löytyi helposti. Kirput kokoontuvat noin kaksi kertaa kuussa lauantaisin siellä. Tämä toimii meille hyvin, ja matka-aikakin on sinne vain noin 20 minuuttia autolla.
Perjantaisin Venla käy brittiläisessä Little Angels -kerhossa täällä Oberurselissa. Vaikka välillä sinne jääminen on ikävää, niin itkut loppuvat heti, kun leikit alkavat ja äiti katoaa oven suusta. Kerhossa ulkoillaan, lauletaan, leivotaan ja askarrellaan. Lapset tapaavat klo 9 aamulla ja heidät haetaan yhdeltä. Viimeinen tunti kerhossa on "lunch hour" eli jokainen lapsi vie mukanaan eväsrasian, johon on kotona laitettu valmiiksi lämmitettävä lounas. Venlalla on tähän mennessä ollut hänen herkkujaan eli nakkeja, lihapullia, pastaa, porkkanaa, perunaa, suolakurkkua. Neiti itse kutsuu tätä kerhoa nimellä "tyttöi, poikii". Sitähän se on.
Liekö uusista harrastuksista johtuvaa vai mistä, mutta olemme olleet flunssakierteessä lähes koko syyskuun. Tai itse asiassa ensimmäinen flunssa kärsittiin jo Suomessa. Perusflunssan lisäksi Venla sai vauvarokon eli kolmen päivän kuumeen, joka olikin aika raju tauti! Kävimme jopa lastenklinikan päivystyksessä eräänä yönä, kun kuume nousi lähes 41 asteeseen. Mitäänhän muuta taudille ei voinut tehdä kuin antaa kuumetta alentavaa lääkettä, jotta juominen ja syöminen onnistuisivat. Tässä kuussa ei siis olla juuri muuta tehty kuin oltu omalla pihalla - onneksi on piha! - ja kotinurkissa.
Olimme jo pitkään puhuneet siitä, että tutista pitäisi päästä eroon, sillä sen tippuminen sängystä ja sen noukkiminen piti meitä tasaisin väliajoin hereillä. Tutti meillä oli vain nukahtamiskäytössä eli todella vähän Venla tuttia tarvitsi. Tutista irroittautumisessa vähäinen käyttö ei juurikaan näkynyt. Itkuisia ja valvottuja olivat yöt, ja kokonaisuudessaan tähän meni noin puolitoista viikkoa. Sanoimme, että tutit annetaan vauvoille, ja sitten, kun neiti oli niin reipas, niin vauvat lähettivät hänelle lelun palkinnoksi. Tämä lelu oli suosikkihahmo Peppa Pig, Pipsa Possu. Se on nyt unileluna sängyssä. Tutin tilalle tulivat useiden unilelujen lisäksi uniräsy ja univalo sekä unimusiikki. Aikamoinen operaatio iltaisin, kun kaikki pitää olla kohdillaan, mutta jos sillä saadaan yöt sujumaan, niin mikäs siinä. Samoihin aikoihin sijoittui myös siirtyminen pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn, mistä hän on ollut kovin mielissään, koska sieltä pääsee itse pois. Hankimme siis huoneen ovelle portin, jotta öiset mahdolliset kävelyretket jäävät huoneen sisäpuolelle.
Musiikkikoulussa olemme taas aloittaneet. Ryhmä on nyt vähän isompi, mikä on kivaa, koska viime kesänä meitä oli enää 2-3 äiti-lapsi -paria siellä. Ja Suomi-koulukin jatkuu, vaikka olimme jo vähän asennoituneet välivuoteen. Dornbuschista ei löytynyt tiloja, mutta Frankfurtin Bergen-Enkheimista, missä on jo entuudestaan Suomi-koulutoimintaa, saivat Kirput omat tilat. Ja opettajakin löytyi helposti. Kirput kokoontuvat noin kaksi kertaa kuussa lauantaisin siellä. Tämä toimii meille hyvin, ja matka-aikakin on sinne vain noin 20 minuuttia autolla.
Perjantaisin Venla käy brittiläisessä Little Angels -kerhossa täällä Oberurselissa. Vaikka välillä sinne jääminen on ikävää, niin itkut loppuvat heti, kun leikit alkavat ja äiti katoaa oven suusta. Kerhossa ulkoillaan, lauletaan, leivotaan ja askarrellaan. Lapset tapaavat klo 9 aamulla ja heidät haetaan yhdeltä. Viimeinen tunti kerhossa on "lunch hour" eli jokainen lapsi vie mukanaan eväsrasian, johon on kotona laitettu valmiiksi lämmitettävä lounas. Venlalla on tähän mennessä ollut hänen herkkujaan eli nakkeja, lihapullia, pastaa, porkkanaa, perunaa, suolakurkkua. Neiti itse kutsuu tätä kerhoa nimellä "tyttöi, poikii". Sitähän se on.
Liekö uusista harrastuksista johtuvaa vai mistä, mutta olemme olleet flunssakierteessä lähes koko syyskuun. Tai itse asiassa ensimmäinen flunssa kärsittiin jo Suomessa. Perusflunssan lisäksi Venla sai vauvarokon eli kolmen päivän kuumeen, joka olikin aika raju tauti! Kävimme jopa lastenklinikan päivystyksessä eräänä yönä, kun kuume nousi lähes 41 asteeseen. Mitäänhän muuta taudille ei voinut tehdä kuin antaa kuumetta alentavaa lääkettä, jotta juominen ja syöminen onnistuisivat. Tässä kuussa ei siis olla juuri muuta tehty kuin oltu omalla pihalla - onneksi on piha! - ja kotinurkissa.
Seuraavaksi odottelemme Kouvolan-isovanhempia tänne pitkäksi viikonlopuksi. Dadakin saa ylimääräisen vapaapäivän 3.10., kun vietetään Saksojen yhdistymisen päivää.
