Isän puheenvuoro

Ensinnäkin onnittelut yli yhden kilon elopainoon pääsemisestä, tuo maaginen raja ylittyi jo muutama viikko sitten ja on ollut meille vanhemmille huojentavaa, sillä vaikka syntymä nyt jostain syystä jo tapahtuisi, on selviytyminen jo erittäin todennäköistä. Pitääköhän sitä olla vähän iäkkäämpänä vanhemmaksi ryhtyvä, vai insinööri, että asioita näin ajattelee, vai molempia?

Onnittelut myöskin uudesta lempinimestä, tai no onhan sinua ”Tuutikiksi”, tai kavereiden kesken ”Tuutsaksi” kutsuttu jo jonkin aikaa - äläkä huoli, oikean nimen saat sitten aikanaan. Alkuaikoina tottelit työnimeä ”mato”, joka oli ulkomuotosi perusteella aika kuvaava.  Noina alkuaikoina olit molemmille vanhemmillesi jollain tavoin yhtä kaukainen eikä kumpikaan oikeastaan olemassa olostasi ollut sen koommin tietoinen, mitä nyt jotain ruoka- ja juoma-aineita piti jättää valikoimasta pois. Tänä päivänä olet äidillesi varsin konkreettinen ja heiluttelet tahtipuikkoa sen suhteen, että milloin mitäkin tehdään. Jos neidillä sattuu olemaan Tai-ji, tai kick boxing tunti menossa, ei äidilläsi ole toivoakaan nukkumisesta, ja välillä päättäväiset liikkeesi tuovat kyyneleet äitisi silmäkulmiin. Vähän hellempi voisit olla, vaikka ehkä vähän ahdasta alkaa sinullakin olemaan. Olet myöskin muovannut hoikkaan äitiisi melkoisen lisärakennuksen, joka ei ole pelkästään huono asia, sillä tuo mahan kohdalla oleva uloke toimii näppäränä tasanteena ja alustana lautaselle, kirjalle, tabletille, jne. Tosin tässäkin asiassa sinulla on viimeinen sana, ja protestoit melkoisilla liikkeillä tavaroita, jotka vähääkään vaikuttavat elintilaasi, kuten painavat kirjat, jos niitä pitää pystyssä mahan päällä.

Olet jo ehtinyt myös muuttaa aktiivisen ja menevän äitisi melkoiseksi sohvaperunaksi, painat häntä sieltä täältä tehden pikku hommistakin melkoisia ponnistuksia. Aikaisemmat pitkät kävelylenkit ovat jääneet ja nykyisin kahden lähikorttelin kiertäminen on ponnistus, joka onnistuu vain, jos takana on hyvin nukuttu yö, jolloin on aidosti saanut levätä.

Tuntuu että näihin aikoihin isä jää hetkeksi vähän sivuraiteelle uuden perheenjäsenen kehityksestä, äidillesi olet niin konkreettinen, liikkeinesi, hikkasi kanssa ja muutenkin koko ajan läsnä ja tietoisuudessa, isänä elän kanssasi niissä harvoissa hetkissä, jolloin potkurytmisi on niin säännöllinen, että sen mahan päältä ehdin ja voin tuntea. Saksalainen terveydenhoitojärjestelmä on kiitettävän aktiivinen tarkastusten suhteen, ja useamman kerran olen päässyt sinua ihailemaan ruudun välityksellä ja kuullut tohtorin kehuja siitä miten vilkasliikkeinen olet, mutta ei se koskaan yllä äitisi tuntemien liikkeidesi tuoman konkretian tasolle. Ultraäänissä olet muuten esiintynyt eduksesi, mutta valitettavasti olet ollut aika ujo esittelemään kasvojasi, toivottavasti sinulla ei ole niissä mitään salattavaa…

Nautihan viimeisistä viikoista siellä luonnon omassa uimalassa, pian me nähdään ja aloitetaan uuden opettelu yhdessä, kummallekohan meistä se on vaikeampaa? Se on varmaa, että molemmille meille tulee eloon ja oloon muutoksia!

Karkkipäivät sallittu!

Tämän viikon maanantaina oli sitten se toinen kierros sokerirasitustestiä. Ensin mitattiin lähtöarvot, sitten annettiin juotavaksi kotoisan makuista Mehukatti sekamehua pari lasillista (johon siis oli sekoitettu sitä glukoosiliuosta) ja uudet mittaukset tunnin ja kahden tunnin päästä nesteen juomisesta. Haastavinta tässä oli se, että 12 tuntiin ennen koetta ei saanut syödä mitään eikä juuri juodakaan. Tuntui myös siltä, että kehon palautuminen normaaliin neste- ja ruokatasapainoon vei melkein vuorokauden. Testin arvot olivat hyvät, joten saatoin huokaista helpotuksesta! Ei siis jatkotoimenpiteitä. Samalla käynnillä mitattiin myös supistukset - niitä ei ollut - ja kuunneltiin neidin sydänääniä. Tosin tuo jälkimmäinen osoittautui hieman haasteelliseksi tehtäväksi, kun hän päätti juosta kuuntelulaitetta karkuun, minkä kerkesi.

Ilmat ovat tällä viikolla olleet todella mukavat - toisin kuin kuulemma Suomessa, jossa on tainnut useammallakin paikkakunnalla tulla lunta! Meillä on ollut lämmintä edelleen, +20 - +25 astetta, mutta ihanan raikasta eikä lainkaan painostavan hiostavaa. Sen on huomannut myös omassa olossa, ja jalatkaan eivät ole turvonneet iltaisin. Siitepölyt tietysti pöllyävät edelleen aurinkoisilla säillä, mikä tekee omalta osaltaan olosta tukalan. Nenäkannu on kovassa käytössä sekä tarpeen tullen nenäsumute ja astmalääke.

Selkäkivut ovat onneksi loppuneet. Ne loppuivat kuin seinään sen jälkeen, kun Tuutikki päätti siirtää päätään kylkiluitteni välistä hieman alemmas kohti lonkkaa ja muutenkin muuttaa asentoaan. Pari yötä on siis saanut nukkua oikeinkin sikeästi ja ilman kipuja. Tällä viikolla on ollut muutenkin hyviä unia, sillä yläkerran kiljuva perhe on lomareissulla! Ihan on itselläkin lomafiilis.

Tänään oli tarkoitus lentää Nizzaan syntymäpäivien viettoon, mutta matkustamista lääkäri ei tällä hetkellä suositellut. Tietenkin jätimme siis matkan väliin, ehkäpä sitten ensi vuonna, kuka tietää. Toisaalta valasmaha alkaa olla jo sen kokoinen, että kotioloissa on ihan kiva möllötellä ja katsoa jalkapalloa telkusta. Tuutsan suosikkijoukkue on Hollanti. Niiden otteluiden jälkeen tyttöä ei tahdo saada rauhoittumaan millään yöunille.

Tuutikin tarvikkeiden hankinnassa olemme taas edistyneet pykälän, kun löysimme huuto.netistä Manduca-kantorepun käytettynä. Lisäksi tällä viikolla postissa tulivat vaunuihin tarvittavat adapterit, joilla auton turvaistuin saadaan kiinnitettyä vaunujen runkoon. Näin vaunuista saadaan vielä enemmän monikäyttöisemmät. Kyllä tässä nyt alkaa hyvin olla paketti todellakin kasassa ja suurimmat hankinnat tehtyinä.

Tänään meillä on Fronleichnam, kirkollinen pyhäpäivä. Kävimme pienellä kävelyllä omalla kylällämme, joka oli koristeltu juhannuskoivuin. Katolisella kirkolla oli meneillään puutarhajuhlat - olutta ja makkaraa perinteiseen saksalaiseen tapaan ja lapsille karuselli, askartelua sekä pelejä. 

Kaunista juhannusta kaikille!

Lääkärissä Mamin kanssa

Tänään meillä oli 28. viikon ultra ja Mamille tehtiin sokerirasitustesti. Hieman olivat arvot koholla, joten ensi viikolla sitten uusi, vähän tarkempi testi edessä ja katsotaan tilannetta uudestaan. Kyllä ne pitävät meistä täällä hyvää huolta!

Minä olin kasvanut taas hurjasti! Painan jo kilon verran ja porskutan menemään, minkä kerkiän. Oli kivaa, että pääsin taas kuvattavaksi ja näyttämään uusia liikkeitäni. Tutulle lääkäritädille en kasvojani tosin ole kuin vilauttanut - vain sivuprofiilia tai takaraivoa esitellyt - mutta eräälle toiselle lääkäritädille näytin kyllä ihan täyspotretin. Siitä kuvasta ne Mami ja Papi sitten ihmettelivät, että onko minulle tulossa isäni iso nenä ja äitini mutruhuulet. Elintila täällä yksiössä on vähän kutistunut kasvuni myötä, joten zumban olen joutunut vaihtamaan rauhallisempiin taiji-liikkeisiin. Tykkään maata poikittain täällä kämpässäni, leviääpä Mami sitten vähän sivusuuntaankin. Jostain syystä Mami tosin kuuluu valittelevan, että pääni painaa kylkeä ja kylkiluita...

Viikonloppuna me oltiin shoppailemassa. Mä sain hoitopöydän, hiusharjan, tuttipulloja ja niiden sterilointikoneen sekä kuumemittarin. Taisi ne lisäksi ostaa kaikenlaisia öljyjä ja talkkejakin. Ja kuulemma Bepanthenia mä tarvin kanssa. Papi tuijottaa eBaytä ihan silmät sumeina, josko sieltä löytyisi käytettynä mulle kantoreppu. 

Täällä on ollut viime päivinä tosi tosi kuuma, mutta hyvin me on selvitty! On nautittu aamujen ja iltojen raikkaista +27 lämpötiloista takapihan terassilla ja pysytelty sisätiloissa päiväsaikaan, kun lämmöt ovat nousseet kolmenkymmen ja neljänkymmen välille.

Papi lähti tänään taas Englannin-konttorille töihin muutamaksi päiväksi. Ikävähän sitä tulee, mutta kyllä se tuo Mamille aina hyviä Englannin-tuliaisia niiden entisestä kotimaasta :)

t. Tuutsa-Tuutikki-Tuuteri

Ps. Mamin oppilas kutoi mulle talvitamineita

Sekalaisten asioiden viikko

• kroatialainen siivooja vaihtui bosnialaiseen - samapa tuo, kunhan koti kiiltää!

• painajaisia joka toinen yö - kuuluu kuulemma tämänhetkiseen olotilaan

• yritettiin käydä katsomassa Lontoon National Theatre Live -esitystä Frankfurtin Cinestarissa, mutta väliajalla oli lähdettävä kotiin kylkiasentoon - selkä ei kestä enää pitkiä istumisia, vaikka mukana oli tyyny ja leffateatterin tuolit ovat todella mukavat 

• muutama lisälöytö sveitsinsuomalaisten Facebook-kirpparilta - hups... 4,5 kiloa vaatetta tulossa Ranskasta Sveitsin kautta tänne

• Tuutsan poikaystävä, Kai, on nähnyt jo päivänvalon - yläkerrasta kuuluu hurmaavaa lapsen itkua (vastapainona toisten naapureiden kiljumiselle!)

• jälleen pitkä viikonloppu edessä, sillä maanantai on pyhäpäivä - näitä on täällä Saksassa kyllä viimeaikoina riittänyt, ja vielä juhannuksena yksi edessä

• helteet kovenevat - luvassa +35 asteen lämpöjä! Täytyy muistaa nestetankkaus, sillä olen huomannut, että nestevajaus pääsee yllättämään epätavallisen nopeasti.