Bella Italia!

Lauantaina 11.4. starttasimme täpötäyden automme ja suuntasimme kohti etelään vieviä autobaanoja. Venla aloitti matkan heti parin tunnin tirsoilla, ja ensimmäinen pysähdys tehtiinkin siis vasta Saksan eteläosissa, jossain Stuttgartin kieppeillä. Uusi vaippa kehiin, ruokaa nassuun huoltiksella ja matka pääsi taas jatkumaan. Olimme varanneet koko kymmenelle päivälle Venlalle hänen omat purkkiruokansa, vellinsä, maitonsa ja soseensa mukaan, sillä ajattelimme, että säästymme ruoan etsimisen vaivalta. Tämä olikin varsin hyvä ratkaisu. Huoltoasemilla tai kahviloissa oli helppo pyytää ruokaa lämmitettäväksi. Lisäksi meillä oli mukana kuumaa vettä termospullossa siltä varalta, että ruoan lämmitykseen ei olisi mahdollisuutta. 

Iltapäivällä saavuimme Kefikoniin Sveitsiin Venlan kummin luokse, jossa olimme ensimmäisen matkayön. Venla hieman ihmetteli matkasänkyään ja varmaan hyvin nukutut tunnit autossakin ottivat veronsa, sillä ensimmäinen yö meni enemmän tai vähemmän heräillessä neidin voimisteluyrityksiin (hän nosteli jalkojaan koko yön ja paukautti ne sitten matkasängyn patjan päälle, jolloin patja kumautteli sängyn metallirakenteita....). Seuraavana aamuna katsoimmekin netistä, missä on Italiassa sopivasti matkan varrella Ikea, jotta saamme sänkyyn toisenlaisen patjan. 

Näissä maisemissa oli kiva ajella!

Sunnuntaina ajoimme Como-järvelle. Ajo sujui tutulla kaksi tuntia unta - pysähdys - kaksi tuntia unta -kaavalla. Venla on varsin rento matkaaja! Como-järven maisemat olivat kyllä upeat: vuoria ja vettä, kauniita kukkivia puita ja vehreyttä, sieviä ja hulppeita villoja. Matkasänkyyn virittelimme pyyhkeitä patjan alle, sillä sopivin Ikea olisi vasta Genovassa, ja yö sujuikin ilman kummempia voimisteluliikkeiden aiheuttamia paukahduksia. Tällä pyyhevirityksellä menimme sitten loman loppuun asti ja Italian Ikea jäi kokematta. Liekö lämpöisempi ilma vai mikä, mutta Venla näytti kehittäneen jo heti alkumatkasta uuden yörytmin: maito sekä kahdelta että viideltä. Tähän astihan hän on ottanut kotona vain kello viiden maidon ja nukkunut siihen asti ilman heräilyjä.

Griante, Como-järvi

Maanantaina suuntasimme kohti pääkohdettamme, Imperiaa, Italian Rivieralla. Italiassa moottoritiet olivat loistavassa kunnossa eikä liikennettä ollut juuri lainkaan! Tulleja kerättiin meidän matkapätkällämme vajaan 30 euron verran suuntaansa. Rivieralla viivyimme melkein koko viikon, aina lauantaihin asti. Kesäsesonki ei ollut selkeästi vielä alkanut, ja mekin olimme huoneistohotellin ainoat vieraat alkuviikon ajan! Uima-allasta ei ollut vielä täytetty, mutta muuten hotelli oli jo valmis ottamaan vieraat vastaan. Hotelli oli korkealla mäellä, oliivipuiden katveessa. Oliiviviljelmiä olikin alueella runsaasti samoin kuin appelsiini- ja sitruunapuita. Näkymät mäen päältä olivat hulppeat, mutta kieltämättä rattaiden ja Venlan sekä muutaman laukun kärrääminen helteessä jyrkkää mäkeä ylös sai hien pintaan, kun tulimme kaupungilta lomakotiimme. Autolla kaupungille ei kannattanut mennä, sillä matka oli lyhyt ja parkkipaikan löytäminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Tutustuimme viikon aikana muutamaan Rivieran rantakaupunkiin:

Imperia

 

Sanremo

                                      

Albenga

Näistä rantakaupungeista etenkin Albenga jäi mieleen, sillä siellä valmistauduttiin ottamaan vastaan Italian ympäriajon pyöräilijöitä ja koko kaupunki oli koristeltu erilaisin pyöräaiheisin kukkaistutuksin ja koristein.

Kävimme myös vuorilla kylässä, jota mainostettiin paikallisessa turistioppaassa yhdeksi Italian kauneimmista kylistä. Emme ihan olleet vakuuttuneita tästä kommentista, mutta tulipa nähtyä Linguegliettan kylä.

Sää oli meille mitä parhain koko matkan ajan. Päivällä paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötilat olivat 20 plusasteen tuntumassa. Merivesi tuntui vielä melko kylmältä, mutta varpaita siinä tarkenimme uittaa parinakin päivänä.

Venla nautti siitä, että vaatteiksi riittivät shortsit ja t-paita ja hellehattu. Aurinkovoiteen levittämistä tietenkin piti protestoida, mutta siihenkin hän ehti tottua tuon vajaan viikon aikana. Uusi taitokin tuli opittua: istuminen ilman tukea! Koko matkan Venla hymyili leveästi kaikille, ja teki tuttavuutta, olimmepa sitten rannalla, kahvilassa tai kaupassa. Välillä tosin esimerkiksi ruoan tai välipalan syöttäminen oli hankalaa julkisilla paikoilla, koska pää pyöri kuin väkkärä, kun kaikille läsnäolijoille piti väläyttää hymy ja ottaa katsekontakti. Ja hymyjä ja vilkutuksiahan sateli tietenkin takaisin neidille; italialaiset tuntuivat kovin lapsirakkailta.

Viisi päivää oli mielestämme juuri sopiva aika Imperian seudulla viettämiseen. Näimme paljon ja ehdimme koluta Imperian katuja ja rantoja. Lauantaina pakkasimme siis taas automme ja lähdimme paluumatkalle. Ensimmäinen yö vietettiin taas Como-järvellä, mutta tällä kertaa iki-ihanassa Cernobbiossa. Tässäkin paikassa Venla hurmasi paikallisia poikia blondeilla hiuksillaan, taivaan sinisillä silmillään ja söpöllä hymyllään. Eräskin poika lähetteli lentosuukkoja Venlalle juuri tuossa alla olevan rannan tuntumassa.

Sunnuntaina ajoimme Sveitsiin. Menomatkalla Italiaan valitsimme ystävien neuvomina St. Bernardin tunnelin (5,8km) Sveitsissä, vaikka se hieman toikin lisäkilometrejä matkaamme, mutta liikenteen sujuvuuden kannalta se oli hyvä valinta. Takaisin päin tullessamme näytti siltä, että liikennettä pohjoiseen päin ei ollut juuri nimeksikään, ja ystäviemme neuvoista huolimatta päätimme tulla St. Gotthardin tunnelin (16,9km) kautta, joka on kuuluisa paikallaan seisovista ruuhkista. Pitkään tämä tuntui hyvältä ajatukselta, kunnes muutama kymmenen kilometriä ennen tunnelia automme navigaattori ilmoitti, että tunneli on suljettu teknisten ongelmien vuoksi! No, moottoritiellä ei päässyt kääntymään ja tekemään uusi suunnitelmia, joten oli vain ajettava eteenpäin ja toivottava, että tunnelin viat korjataan nopeaan. Aikamme odottelimme sitten jonossa tunneliin, mutta koska näytti, että jonotuksesta tulisi pitkä, päätimme ajaa moottoritien piennarta pitkin kilometrin verran lähimmällä huoltoasemalle, jossa pääsimme huoltamaan omat ja Venlan tarpeet. Aikamme siellä kahviteltuamme huomasimme, että jono lähti liikkeelle, ja tunneli oli taas auki. Matka pääsi jatkumaan! Totesimme tunnelissa ajaessamme, ettei ole lainkaan ihme, että tunneli jumiutuu liikenteestä: moottoritien kaistat yhtyvät yhdeksi kaistaksi per suunta tunnelissa, ja siellä sitten menevät niin rekat kuin henkilöautot jonossa vuoren sisällä. Tunneli on houkutteleva, suora reitti monille, jotka ajavat Sveitsin läpi esimerkiksi juuri Saksan ja Italian välillä.

Sveitsissä meitä odotti sitten jo taas tuttu kummin perhe ihanine kissoineen. Venlalla taisi olla matkan huonoin päivä tällöin eikä ihme, sillä olihan takana jo yli viikon reissaaminen ja monta autokilometriä. Reippaasti neito jaksoi sitten kuitenkin vielä yhden yön matkasängyssä ja hymysuin vielä viimeisen etapin kohti kotia. Maanantai olikin kovasti ruuhkaisa ajopäivä Saksassa, mutta pahimmat ruuhkat onnistuimme kiertämään - kiitos radiotiedotteiden ja navigaattorin liikennetiedotteiden! 

Kotona meillä olikin jo kesä!

Ja nyt tietysti suunnittelemme jo seuraavaa Rivieran-matkaa....josko lokakuussa... :)

Pääsiäispuuhia

Aloitimme pääsiäisen vieton menemällä pitkänä perjantaina uimahalliin Bad Homburgissa, jonne on meiltä noin viisi kilometriä matkaa. Siellä on hyvä uimahalli, ja lapsiperheet on otettu loistavasti huomioon. On perhepukuhuoneita ja eri-ikäisille lapsille omat altaansa. Pienimmät uimarit polskuttelevat altaassa, jossa vettä on 35cm, hieman isommat 130cm syvässä altaassa ja vanhimmat lapset seikkailualtaassa, jossa on köysiratoja ja muita hauskuutuksia. Tietenkin myös aikuisille on oma altaansa ja kesällä lisäksi maauimala kaikille. Kahden tunnin uinti maksaa 3,5€ per nenä eli on varsin edukasta. Saunaan pääsisi lisämaksusta. Meillä on uusi, jouluna avattu, uimahalli myös täällä Oberurselissa, mutta siellä emme ole vielä käyneet, kun tuota Bad Homburgin hallia myös kätilömme suositteli Venlan uinneille.

Venlalla on käsiin laitettavat puhallettavat kellukkeet ja aika mainiosti hän pysyykin niiden kanssa jo itsekseen pinnalla. Toki pidämme kätemme hänen lähellään, jos näyttää siltä, että peppu alkaa painua liikaa veden alle! Lisäksi ostimme uimahallilta uimapötkylän - en tiedä, mikä sen nimi on suomeksi - minkä avulla Venla osaa myös uida ja polskutella. Vauvauinnissa käynti teki kyllä tehtävänsä: vesi on mieluisa elementti ja aika rennosti Venla ottaa myös pienet pärskeet ja roiskeet vastaan.

Perjantai-iltapäivällä ajelimme Mainziin, sillä ostimme tukevammat matkarattaat entisten rimpuloiden tilalle (jotka olivatkin hätäostos), ja ne haettiin sieltä. Käytetyt Peg Peregot ovat nyt nämä uusimmat kärryt, ja niillä selviämme varmasti niin pitkään kuin kärryjä tarvitaan. Lyhyt on loppujen lopuksi vaunujen käyttöaika - meillä käytettiin vain puoli vuotta vaunukoppaa ja jotakin kuukausia vaunujen ratasistuinta. Tosin vaunujen rattaat kulkevat paremmin ja niitä on kevyempi työntää, joten niitä varmaan käytetään vielä pidemmillä kävely- tai juoksulenkillä.

Lauantaina tulivat sitten kauan odotetut Ummi ja Ukki kylään, ensimmäistä kertaa! He olivat oikeastaan ensimmäiset vieraat, kenen kanssa Venla seurusteli ja leikki, sillä nyt hän oli riittävän vanha ymmärtämään vieraiden läsnäolon ja osasi olla osa seuruetta. Tähän asti hän on ollut lähinnä sylistä toiseen kulkeva nukkuva vauva ilman sen kummempaa vastavuoroisuutta, kun vieraita on ollut. Välillä näytti jopa, että neidillä oli varsinainen show meneillään. Mutta hymyä, sitä riitti isovanhemmille! Oli herttaista nähdä, miten hyvin tuo kolmikko viihtyi keskenään, ja harmillista tietysti, että seuraavan kerran näemme vasta kesällä.

Sää oli koko pääsiäisen ajan melko viileä, mutta ulkoilimme Oberissa ja Bad Homburgissa sekä kävimme pääsiäiskahveilla Feldbergin huipulla, jossa vielä oli vähän luntakin jäljellä. Vieraiden lähdettyä tiistaina alkoi todellinen kevätsää! Magnoliat ovat kukassa samoin kuin monet muutkin puut ja pensaat - väriloistoa riittää! Tänään mittarilukema nousi jo +23 asteeseen! Saapi nähdä, millaisesta lämmöstä saamme nauttia ensi viikolla, kun suuntaamme auton nokan kohti Italian Rivieraa!