Tuutikki pääsi keskiviikkona elämänsä vuoristorataan, kun lensin pihan ruusupuskia hoitaessani mukkelismakkelis kivilaatoitukselle. Onneksi laskeuduin pääosin kyljelleni, joka onkin nyt kirjava kuin pääsiäismuna - mahtavia mustelmia tasaisin välein.
Järki sanoi, että mitään ei varmaankaan tapahtunut masuasukille, mutta oman mielenrauhan vuoksi lähdimme käymään läheisen sairaalan ensiavussa. Meidänhän oli joka tapauksessa tarkoitus mennä kyseiseen sairaalaan, mutta tosin tulevien vanhempien info-iltaan. Ensiavussa näytti kaikkiaan samalta kuin suomalaisessa ensiavussa. Jonot olivat pitkät eikä mitään tuntunut tapahtuvan. Vihdoin iltamyöhällä pääsimme tutkittavaksi, ja hyvältä kaikki näyttikin. Olisivat halunneet pitää minut ja Tuutikin sairaalassa tarkkailussa yön yli, mutta päätimme, että vietän yön kotona, koska sairaalaan on lyhyt matka, ja käyn seuraavana päivänä vielä uudessa tarkistuksessa omalla lääkärilläni. Kirjasin siis itseni ulos sairaalasta, mikä oli kaikkiaan hyvä päätös, sillä seuraavan aamun lääkärikäynti vahvisti saman tuloksen: Tuutikilla on kaikki hyvin.
Torstaina pääsimme sitten vihdoin info-iltaan, tosin toiseen sairaalaan, Frankfurtissa sijaitsevaan Höchstiin. Sairaala vaikutti erittäin hyvältä! Monenlaista apua on tarjolla mahdollisiin erikoistilanteisiin, huoneet olivat kotoisat ja hyvin ei-sairaalamaiset ja henkilökunta ystävällistä. Käymme tosin vielä ensi viikolla kuuntelemassa Frankfurtin keskustassa sijaitsevan Bürgerhospitalin vastaavan info-illan, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu, että Höchstiin lähtee ihan mielellään synnyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti