Alkuraskauden huonovointisuus on nyt onneksi jo mennyttä ja vihdoin on voimia alkaa kirjoittaa tätä kauan harkitsemaani blogia. Tai oikeastaan idean blogiin antoi Suomessa asuva hyvä ystäväni. Itse olin ajatellut lähinnä päiväkirjatyyppistä kirjoittamista, mutta koska asumme kaukana ystävistämme ja sukulaisistamme, blogi alkoikin tuntua erittäin hyvältä ajatukselta. Näin voimme jakaa vauvakuulumisemme läheistemme kanssa.
Huhtikuun alussa olemme siirtyneet toiselle kolmannekselle, ja masu alkaa olla jo kovinkin näkyvä. Tuutikki on kasvanut kovaa vauhtia ja ruoka maistuu useita kertoja päivässä. Pöydästä ei juuri ehdi poistua, kun nälkä jo kurnii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti