Hessenin osavaltiossa on aloitettu uusi kampanja, jolla pyritään siihen, että lapsille ei muodostuisi hammaslääkäripelkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi totutetaan hammaslääkärissä käyntiin jo heti vauvasta alkaen. Ensimmäinen tarkastus ja käynti on 6 kuukauden iässä ja siitä eteenpäin tarkastuksissa käydään puolen vuoden välein. Hammaslääkärimme selitti, että Saksassa lapset viedään usein hammaslääkäriin vasta sitten, kun heillä on hammassärkyä. Jos ensimmäisellä käyntikerralla pistetään puudutuspiikkejä, vedetään hampaita pois ja porataan, on aivan varmaa, että hammaslääkäripelko saadaan synnytettyä. Niinpä mekin sitten kävimme näyttämässä noita kahta uunituoretta alahammasta hammaslääkärille.
Hammaslääkärin valinta oli meille helppo, sillä valitsimme Venlalle saman hammaslääkärin, jolla me vanhemmat käymme. Koska hammaslääkäri oli mennyt juuri äskettäin naimisiin, en muistanut hänen uutta sukunimeään. Ehdotinkin hänelle, että silloin, kun selitän Venlalle, että "tämä on sinun hammaslääkärisi, jonka nimi on...", voisinko käyttää sukunimen sijaan hammaslääkärin etunimeä ja etuliitettä Frau (rouva), mikä täällä on maan tapa. Olisittepa nähnyt hänen ilmeensä! Sanoin tietäväni, että etunimen käyttö ei ole kohteliasta, mutta että meitäkin saa kutsua etunimellä, koska sukunimemme on saksalaisille vaikeaa lausuttavaa. Syvä hiljaisuus laskeutui huoneeseen ja mietin kuumeisesti, miten paikkaan tilanteen, koska selkeästi olin rikkonut normeja. Sanoin sitten, että voin kutsua häntä vain Frau Hammaslääkäriksi, niin se on ehkä kaikille helpointa. Näin saatiin tämä kipeä tilanne ratkaistua! Hassua tässä koko jutussa mielestäni on se, että tunnemme hammaslääkärimme jo kahden vuoden takaa, hän on meitä nuorempi, juttelemme aina käynneillä kaikenlaisista asioista ja asiakassuhteemme on hyvinkin epämuodollinen. Esimerkiksi eilen sanoin Rouva Hammaslääkärille, että Venla on välillä varsin itsepäinen suomalainen nuori nainen, mihin Rouva Hammaslääkäri vastasi: "Aivan kuten sinäkin!" ja nauroimme asiaa. No, loppujen lopuksi tarkastuksen jälkeen lääkäri sanoi: "Niin, sinä olet siis M.... ja tämä on Venla. Minä olen Majke." Silti taidan kutsua häntä Rouva Hammaslääkäriksi tästä eteenpäin, koska se lienee luontevinta meille kaikille. Ja toisaalta, täytyyhän meidän alkaa opettaa Venlalle saksalaisia tapoja ennemmin tai myöhemmin. Ei hän voi alkaa kutsua ihmisiä etunimeltä, vaikka se meille suomalaisille niin luontevaa onkin.
Joka tapauksessa tästä pienestä aiheuttamastani episodista huolimatta käynti meni hyvin. Venla, joka parhaillaan käy läpi lievää vierastamisvaihetta, antoi jopa lääkärin koskea suuhunsa ja silittää poskeaan. Taisi hymykin irrota vielä ennen lähtöä. Seuraava käynti siis loppukesällä elo-syyskuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti