Meidän pikku vauvamme ei enää olekaan niin pieni vauva, vaan 10 kuukautta vanha tytön tyllerö! Metkuja on joka lähtöön: kaapelia olisi kiva purra, kirjahyllyn lasiovia hakata kämmennellä, nurmikolle lintujen jäljiltä jääneet kirsikan kivet mahtuisivat juuri sopivasti suuhun samoin kuin erilaiset ruohot ja kukat. Kaikki räpeltäminen kiinnostaa edelleen. Selkeästi tässä viimeisen viikon aikana on tullut jonkinlainen ymmärrys siitä, että joitain asioita on lupa tehdä ja toisia ei. Neito katsoo välillä kysyvästi meitä, kun on menossa näppäilemään vaikkapa digiboxin tai dvd-laitteiden nappeja.
Liikkumisessa on siirrytty yhä enemmän pystyasentoon. Kävelyttämisestä Venla tykkää ja ottaa isoja harppausaskeleita nostaen jalat korkealle uutta askelta varten. Seisomaan hän nousee varovasti, mutta jos esimerkiksi sohvalle on jäänyt iPad tai sopivia kaapeleita, hän on alta aikayksikön seisomassa sohvaa vasten. Motivaatio! Varsinaista konttaamista emme ole vieläkään nähneet, vaan hän liu'uttaa edelleen pyllyään jalkojen avulla maata pitkin - ja pääsee vauhdikkaasti paikasta toiseen!
Pari viikkoa sitten kävimme tutustumassa Frankfurtin suomalaisen seurakunnan Muksulaan, joka kokoontuu aina keskiviikkoaamuisin. Tai oikeastaan Venla meni sinne hoitoon ystävälleni, jolla on myös alle kolmevuotias lapsi. Itselläni oli aika akupunktioon, enkä voinut ottaa Venlaa sinne mukaan. Muksula on alle kolmevuotiaille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettu ryhmä, jossa voi tutustua muihin alueen suomalaisiin lapsiperheisiin, leikkiä, laulaa suomalaisia lauluja ja loruja sekä viettää aikaa yhdessä. Venla oli viihtynyt hoidettavana todella hyvin, eipä tainnut edes huomata äidin lähtöä ja tuloa. Muksulaan varmaankin menemme silloin tällöin syksyllä, kunhan toiminta taas alkaa. Lisäksi kävimme tutustumassa Suomi-koulun Kirppu-ryhmään, joka taas on torstai-iltapäivisin Königsteinissa eli meiltä noin 20 minuutin ajomatkan päässä Taunuksen rinteellä. Kirppu-ryhmän tapaaminen kestää aina 45 minuuttia kerrallaan, ja se on myös 0-3 -vuotiaille ja heidän vanhemmilleen tarkoitettu säännöllinen Suomi-koulun toimintamuoto. Kirppuryhmässä pääsimme soittamaan kannelta, tamburiinia ja triangelia sekä laulamaan ja leikkimään suomalaisia lastenlauluja ja -leikkejä. Hauskaa oli ja Venla viihtyi loistavasti - kuten aina, kun on muita lapsia ja touhua ympärillä.
Juhannusta vietimme täällä meillä ystäväporukassa. Päivälle sattui muutamat syntymäpäivät ja lisäksi hieman haikein tunnelmin vietimme myös ystäväperheen läksiäisiä. He muuttavat heinäkuussa takaisin Suomeen. Tämä on expaattielämän rikkaus ja kurjuus: uusia ystävyyssuhteita muodostetaan kohtuullisen helposti, kun useimpia yhdistää samanlaiset elämäntilanteet uudessa maassa, mutta harmillista on silloin, kun ystävät jatkavat matkaa uuteen kohteeseen tai palaavat Suomeen.
Tämä viikko on mennyt Venlalta sairastupalaisena. Juoma ja ruoka eivät alkuviikosta oikein maistuneet, kuumettakin oli, ja lastenlääkäri epäili hänen saaneen vatsapöpön, joka kuulemma riehuu ärhäkkänä täällä Taunuksen alueella. On muuten aikamoisen täysipäiväinen työ yrittää saada 10 kuukautta vanha lapsi juomaan riittävästi. Käytössä oli kaikki keinot, mitä vain keksimme, pullosta mukiin ja pillimehuun. Toisen lääkärin diagnoosi oli bakteeritulehdus, joten olemme ottaneet antibioottia taudin taltuttamiseksi. Antibiootti olikin jännässä paketissa: pullossa oli jauhetta ja siihen lisättiin riittävä määrä vettä, jotta saatiin sopiva liuos. Piti varmistaa Venlan kummilta, että olimme ymmärtäneet saksan kieliset käyttöohjeet oikein, kun niin erikoiselta lääkkeen valmistaminen tuntui. Vointi on selkeästi nyt kohentunut, neiti on ennallaan, ja juomaa sekä ruokaa etenkin menee hurjasti! Nälkä on aivan koko ajan! Tämän taudin hoidon ohessa yritämme vaivihkaa päästä eroon öisistä maitopulloista, sillä lääkärin ohjeiden mukaan saimme (yrittää) juottaa Venlalle aluksi vain kirkkaita nesteitä: teetä ja vettä. Maito oli kielletty. Nyt syötämme normaalisti iltapuuron noin kuuden aikaan ennen hänen nukkumaan menoaan, ja annamme kymmeneltä antibiootin ohessa lisäruokana sosetta tai lisää puuroa. Ja toivomme, että tämä muonitus riittää koko loppuyön uniin. Välillä se näyttää riittävän, välillä ei...
Kesä palasi meille takaisin, vaikka välillä tuntui, että syksykö jo alkoi, kun oli niin koleaa ja sateista. Huomenna menemme ystäväperheen kanssa piknikille Weinheimissa olevan Waidsee-järven rannalle. Ja sitten jo melkein siintävätkin silmissä Suomen vesistöt....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti