Maanantaina käytiin otattamassa rokotuksia lisää: vihurirokko, tuhkarokko ja sikotauti. Nämä olivat nyt ensimmäiset, jotka annettiin käsivarteen, kun aiemmat laitettiin molempiin reisiin. Mitään sivuoireita rokotteista ei ole tullut, vaikka korkeasta kuumeesta ja näppylöistä iholla varoiteltiin. Seuraavia rokotteita tulee 4-6 viikon välein tässä pitkin syksyä.
Pituutta on nyt yksivuotiaana 76cm ja painoa vähän vajaa 9,2kg eli aivan tismalleen keskikäyrillä mennään. Kaikkinensa tarkastus meni hyvin. Seuraava tarkastus on U7, joka tehdään hieman ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta.
Hampaita on muuten nyt kahdeksan - ensimmäiset poskihampaat ovat tulleet! Niillä kelpaa nyt harjoitella puremista. Ruokailussakin on päästy möykkyruokainhotuksesta yli ja reippaasti syödään monenlaista ja muutakin kuin vain sileäksi soseutettuja ruokia. Barillan pikkupastalla on harjoiteltu normaaliruokien syömistä. Erilaiset hedelmät ja etenkin Gouda-juusto ovat herkkua. Vauvakeksejä on hauska narskutella uusin hampain. Kohtuullisen kiltisti sujuu myös hampaiden pesu (Suomesta tuodulla xylitol-hammastahnalla).
Niin ja muistinko jo kertoa, että yömaitopulloista olemme päässeet eroon?! Ensimmäinen yö ilman maitopulloja oli kovaa huutamista, toinen yö vähemmän huutamista ja kolmantena yönä neito uskoikin, että pulloja ei tule, ainoastaan vettä nokkamukista, ja tyyntyi hyvin nopeasti. Näiden kolmen yön jälkeen unikoulua olemme tarvinneet vain me vanhemmat, sillä niin herkin korvin yöllä olemme kuunnelleet, josko hänen huoneestaan kuuluu itkua. Tosin kyllä mekin olemme nyt jo oppineet, että voimme rauhassa nukkua yömme. Ehdimme jo ensimmäisen yön jälkeen lahjoa yläkerran naapurimme Juhla Mokalla ja suklaalla, jotta he selviävät päivästä hereillä, kun yöt ovat niin meluisia. He olivat tosin hyvin ymmärtäväisiä ja sanoivat, että näissä vanhoissa taloissa äänet kuuluvat todella heikkoina jos lainkaan - emme mekään kuule heiltä mitään - joten heitä ei meidän meno haitannut. Ja tässä kohdin voisin sanoa, että saksalaiseen voi kyllä luottaa: hän mitä todennäköisemmin sanoo suoraan, jos huudosta olisi ollut haittaa ja harmia. Meillä nukutaan siis tällä hetkellä noin 12-tuntisia öitä ilman mitään väliheräämisiä. Jippii!
Niin ja muistinko jo kertoa, että yömaitopulloista olemme päässeet eroon?! Ensimmäinen yö ilman maitopulloja oli kovaa huutamista, toinen yö vähemmän huutamista ja kolmantena yönä neito uskoikin, että pulloja ei tule, ainoastaan vettä nokkamukista, ja tyyntyi hyvin nopeasti. Näiden kolmen yön jälkeen unikoulua olemme tarvinneet vain me vanhemmat, sillä niin herkin korvin yöllä olemme kuunnelleet, josko hänen huoneestaan kuuluu itkua. Tosin kyllä mekin olemme nyt jo oppineet, että voimme rauhassa nukkua yömme. Ehdimme jo ensimmäisen yön jälkeen lahjoa yläkerran naapurimme Juhla Mokalla ja suklaalla, jotta he selviävät päivästä hereillä, kun yöt ovat niin meluisia. He olivat tosin hyvin ymmärtäväisiä ja sanoivat, että näissä vanhoissa taloissa äänet kuuluvat todella heikkoina jos lainkaan - emme mekään kuule heiltä mitään - joten heitä ei meidän meno haitannut. Ja tässä kohdin voisin sanoa, että saksalaiseen voi kyllä luottaa: hän mitä todennäköisemmin sanoo suoraan, jos huudosta olisi ollut haittaa ja harmia. Meillä nukutaan siis tällä hetkellä noin 12-tuntisia öitä ilman mitään väliheräämisiä. Jippii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti