torstai 25. joulukuuta 2014

Jouluterveisiä!



Jouluterveiset täältä Oberurselista! Vietämme joulua täällä oman perheemme kesken, sillä totesimme jo ennen Tuutikin syntymää, että on helpompaa olla pienen vauvan kanssa omassa kodissa kuin lähteä matkustamaan Suomeen ja eri kyläpaikkoihin. Onkin ollut kiva laittaa omaa kotia joulukuntoon. Joulutähdet koristavat ikkunalautoja, amaryllis on takan edustalla, jouluvalot tuikkivat niin eri huoneiden ikkunoissa kuin takapihallakin. Ja tietenkin perinteinen saksalainen kynttelikkö on otettu esiin.

Lunta meillä ei täällä ole, lämpötilat pyörivät siinä viiden ja kymmenen plusasteen välillä. Eilen, aattona, ja tänään saimme jopa nauttia auringosta pitkästä aikaa! Tänään kävimmekin pitkällä puistokävelyllä Bad Homburgissa.

Joulun viettomme on jakaantunut usealle päivälle tänä vuonna. Eilen miehellä oli joulupukkikeikka ystäväperheeseen, teimme porkkanalaatikkoa ja ostimme kuusen. Tänään, joulupäivänä, katsoimme vähän myöhässä joulurauhan julistuksen Turusta sekä perinteisen Lumiukko-piirretyn Suomi-telkkarista. Kokkailuissa jatkoimme perunalaatikon paistamisella sekä leivoimme jouluhalon huomisia kahvivieraita varten. Alumiinisia foliovuokia laatikkoja varten emme onnistuneet löytämään yhtään mistään, vaikka useammassa kaupassa kävimme. Aina oppii uutta ja tietää, mitä pitää Suomesta tuoda ensi kerralla mukanaan! (Tai tuotattaa sukulaisilla ja ystävillä...) Varsinainen jouluateria meillä syödään vasta viikonloppuna, kun mummo ja ukki tulevat tänne. Jouluateria on perinteinen suomalainen, mutta jälkiruoaksi tarjoamme Stollen-joulupullaa muiden herkkujen lisäksi. Venla aloittaa tässä joulun aikana kiinteiden ruokien maistelun. Ensimmäisenä tutustumme perunaan.



Pakastettua perunasosetta Alvar Aalto -muotissa tietenkin! :)

Venla on saanut kovasti joululahjoja, ja niitä on availtu sitä mukaa kuin niitä on tullut. Hän kun ei niin ymmärrä vielä tämän joulun päälle. Joulumekkoja on jopa kolmin kappalein, jokaiselle joulun päivälle omansa, mikä ei ole yhtään liioittelua, sillä kuolaa ja puklua tulee litratolkulla. Isi pysyy kyllä hyvässä kunnossa, kun kantaa likapyykkiä kellarissa olevaan pesutupaan. 

Tänään, tasan neljän kuukauden ikäisenä, Venla kääntyi ensimmäistä kertaa mahalta selälleen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti