Puolet elopainosta saavutettu

Eilen oltiin taas ultrassa. Tämä kuva otettiin sillä sekunnilla, kun Tuutikki otti käden pois kasvojensa edestä. Onneksi oli nopea liipasinsormi lääkärillä, kun kuvan sai otettua.

Tuutsa painaa nyt 1,5 kg. Nopea on kasvuvauhti, ja sen kyllä huomaa mahan kasvamisena - ja kyllähän se alkaa jo nivusten kohdalla painaakin. Kohta tarvitaan varmaan jonkinlainen kantoteline mahalle. Miehellä on kyllä kaikenlaisia visioita erilaisista kantoremmeistä ja liimapuulevystä tehdyistä virityksistä... Ihan käyrien mukaan ovat kaikki Tuutikin mitat, joten voimme olla tyytyväisiä. Keisarinleikkausaikaa jo vähän taas suunniteltiin, mutta lopullisen päätöksen tekevät synnytyssairaalan lääkärit. Tästä eteenpäin tapaamme oman lääkärimme joka toinen viikko, ja ensi viikolla olisi tarkoitus mennä rekisteröitymään valitsemaamme sairaalaan eli Höchstiin Frankfurtiin.

Oma vointini on ollut kaikkinensa hyvä, vaikka pulssi onkin aika kova ja välillä kiristää ja puristaa ja pyörryttää. Etenkin hyvät yöunet takaavat hyvän seuraavan päivän. Hemoglobiini on saatu nyt hyvään tasapainoon ja muutkin veriarvot ovat kohdillaan. Istukkaongelman takia en saa riehua, joten päivät vierähtävät kotiterassilla lämmöstä nauttien ja illalla sohvalla jalkapalloa seuraten. Ystävät ovat viihdyttäneet kahvi- ja lounasseuralla, ja pian tulee lisää viihdytysjoukkoja Suomesta asti!

Saksalaisen iltapäivälehden välissä tullut taulukko, johon voi merkitä otteluiden tulokset :)

Nyt on ollut aikaa lukea! Sophie Kinsellan Wedding Nightia ja Katie Fforden hömppäkirjoja olen ahminut - mies on niitä kassikaupalla Englannista tuonut työreissuiltaan. Asiapitoisempaan kirjallisuuteen kuuluvat Anna Rotkirchin Yhdessä - Lapsen kasvatus ei ole yksilölaji sekä siinä rinnalla hyvin Rotkirchin kirjaa täydentävänä Anu Warinowskin väitöskirja Maailmalle yhtenä, takaisin toisena, joka on tutkimus suomalaisten expaattilasten ja -perheiden elämästä maailmalla ja etenkin paluusta Suomeen. Rotkirchin kirja on mielestäni parasta vanhemmuusvalmennusta! Armollinen, vapauttava ja rohkaiseva. Vanhempia ei syyllistetä eikä luoda paineita sen suhteen, mikä on 'oikea' tapa toimia lapsen kanssa ja vanhempana. Tällaisia kirjoja tarvittaisiin enemmän, sillä niin usein vanhemmat, etenkin äidit, tuntuvat luovan paineita itselleen ja toisilleen kasvattajina. Kirjan takakannessa kysytäänkin "Miksi suomalaiset äidit ovat usein niin väsyneitä ja epätoivoisia?"

Viikonloppuna juhlitaan - ilmeisesti yli 30 asteen lämmössä - yhteisiä syntymäpäiviämme. Tuutikin poikaystävä, yläkerran 6-viikkoinen "moppitukka" Kai, sekä 14 muuta vierasta on kutsuttu nauttimaan kuohuvaa ja Juhla Mokkaa. Kakku haetaan lähileipomosta ja jotain pientä ehkä itsekin leivotaan. Kotivinkissä oli hurmaava vadelmamoussekakun ohje!